Ruumis aivan romuna jo 30-vuotiaana
En enää tiedä, mitä tehdä.
Olin kaksi vuotta sitten pienessä onnettomuudessa, jossa mursin lantioni. Sen jälkeen alamäki on ollut aivan karmea. Jalkoihin ja alaselkään on näin jälkikäteen ilmaantunut pelottavia hermokipuja ja puutumisia, pahimmillaan en pääse tavalliselle kävelylenkille. Liikunta vaikeutuu koko ajan toimintakykyä ylläpitävästä jumpasta huolimatta, ja ruho tuntuu vähä vähältä antavan periksi ihan kaikessa. Lääkärissä käydessäni kirjoittivat kipulääkereseptin, mutta mitään muuta ei selvinnyt. Välillä en voi nukkua kipujen vuoksi, ja elämänlaatuni on aivan säpäleinä. Vihaan tätä vastenmielistä petturiruhoa koko ajan enemmän, voisinpa ottaa siitä eron. Jos olisin koira, minut olisi armeliaasti jo lopetettu.
Tällä kirjoituksella ei tainnut olla muuta virkaa kuin avautumisen pakko. Ei ole muitakaan, joille nurista.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Komppaan ekaa kommentoijaa. Läskien pitääkin olla kipeitä, niin oppivat olemaan.
Kuinka fiksu kommentti tämä mielestäsi on ihmiselle, joka jo aloituksessa ilmoittaa vihaavansa kehoaan?
Vierailija kirjoitti:
Laihduta.
Sinä laihduta ne aivojesi ympärillä olevat ihrat ensin pois. Ehkäpä sen jälkeen aivosi toimivat kunnolla, eivätkä suolla asiattomuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Komppaan ekaa kommentoijaa. Läskien pitääkin olla kipeitä, niin oppivat olemaan.
Luitko edes aloitusta? Missä kohdassa siinä mainittiin edes painoa? Kyllä aivokääpiöidenkin pitää älytä olla kommentoimatta minkäänlaista terveyteen liittyvää kirjoitusta, jotta oppivat edes jotakin.
Jos vihaa kehoaan, vika on enemmän mielessä kuin kehossa. Itsellä sama tausta ja matka edelleen kesken, mutta mindfulnessin kautta oon löytänyt rauhaa tässä asiassa. Keho tekee joka päivä parhaansa, mutta se tarvitsee apua. Kivut ja säryt on viesti siitä, että jotain tekee väärin tai jotain puuttuu. Kun se juttu löytyy, helpottaa ne kivutkin. Kehotan kokeilemaan erilaisia venytyksiä, lihastreenejä, ihan nivelten liikuttamista. Ja jos jonkin tekemisen avulla olo paranee, on se oikea tapa. Ja usein pelkkä lepo on jo ratkaisu! Jos paahdamme aina menemään, emmekä lepää, hermosto on koko ajan aktiivinen ja hermostuneisuus leviää lihaksiin, jänteisiin ja kalvoihin saaden ne kireälle.
Vastauksista huomaa selvästi sen, että suurin osa ei joko ymmärrä lukemaansa tai sitten heidän älynsä ei riitä antamaan kunnollisia vastauksia.
Mä olen 38 v nainen ja äskettäin tullut äidiksi. Olen aina harrastanut liikuntaa, mutta iän myötä keho on rapistunut niin etten enää jaksa esim. juoksulenkkejä ja kävelylenkkienkin suhteen täytyy olla malttia ja riittävästi lepoa. Joskus kolmenkympin jälkeen se rapistuminen alkaa kaikilla ja toisilla aikapommi tikittää loppuun ennen kuin toisilla, siinä 30-50 v lienee haarukka.
Ei siinä oikein voi muuta kuin monipuolistaa liikuntaa ja hyväksyä tilanteen. Oletko esim. kokeillut vesiliikuntaa ja erilaisia jumppia? Niitä saa ilmaiseksikin. Kehon vanhetessa liikunnan täytyy vain monipuolistua. Tsemppiä!
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista ja rohkaisusta! Taitaa tosiaan olla niin, että on löydettävä uusia, tilanteeseen paremmin sopivia rutiineja. Tässä on taustalla myös osteoporoosiepäilyjä ja vastaavaa, joten ehkä on hyväksyttävä se, että kaikki totutut tehdasasetukset eivät ehkä enää pidä paikkaansa.
Palaa lääkärin pakeille ja vaadi tutkimuksia, mm kuvauksia, jotta hermokivun aiheuttaja selviäisi. Olisiko siihen leikkaushoitoa?
Ruumiit yleensä ovat jollain tapaa "romuna". Kalmo ei liiku kuin fantasiakirjoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ruumiit yleensä ovat jollain tapaa "romuna". Kalmo ei liiku kuin fantasiakirjoissa.
Tätä sananvalintakysymystä olemmekin käsitelleet ketjun alkupäässä. Yleensä käytän ilmaisua eloperäinen ongelmajäte, mutta tällä kertaa päädyin ruumiiseen. Aiheen vierestähän tämä on, mutta keskustelen enemmän kuin mielelläni myös semantiikasta, mikäli sellaiseen on intoa! Tässä kivuliaassa suossa harva asia jaksaa pitää minua elämässä kiinni. Niistä yksi on normatiivinen kielioppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruumiit yleensä ovat jollain tapaa "romuna". Kalmo ei liiku kuin fantasiakirjoissa.
Tätä sananvalintakysymystä olemmekin käsitelleet ketjun alkupäässä. Yleensä käytän ilmaisua eloperäinen ongelmajäte, mutta tällä kertaa päädyin ruumiiseen. Aiheen vierestähän tämä on, mutta keskustelen enemmän kuin mielelläni myös semantiikasta, mikäli sellaiseen on intoa! Tässä kivuliaassa suossa harva asia jaksaa pitää minua elämässä kiinni. Niistä yksi on normatiivinen kielioppi.
Kroppa voi olla romuna, mutta sana sulla on hallussa :D. Itseironia auttaa pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruumiit yleensä ovat jollain tapaa "romuna". Kalmo ei liiku kuin fantasiakirjoissa.
Tätä sananvalintakysymystä olemmekin käsitelleet ketjun alkupäässä. Yleensä käytän ilmaisua eloperäinen ongelmajäte, mutta tällä kertaa päädyin ruumiiseen. Aiheen vierestähän tämä on, mutta keskustelen enemmän kuin mielelläni myös semantiikasta, mikäli sellaiseen on intoa! Tässä kivuliaassa suossa harva asia jaksaa pitää minua elämässä kiinni. Niistä yksi on normatiivinen kielioppi.
Kroppa voi olla romuna, mutta sana sulla on hallussa :D. Itseironia auttaa pitkälle.
Pakko ollakin jollakin tavalla hallussa, olen kirjailija.
(Edelliseen kommenttiin tosin jäi ylimääräinen pilkku, pahoittelen.)
jos olet elossa, ei Ruumis vaan kroppa-keho. Mutta joo karseeta, ihan kepillä mennään, tajuan joka pv vaan kipeeee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruumiista puhutaan silloin, kun kyseessä on kuollut henkilö.
Ei välttämättä, sananvalintaan vaikuttavat myös tyyli- ja painopisteseikat. Käytän sanaa ruumis etäännyttääkseni kelvottomaksi osoittautuneen fyysisen aineen minuudestani.
Kehon chakrat, ei ruumiin
Ole hiukan lempeämpi itsellesi ja kropallesi. Kokeile sitä kautta ja puhuttele itseäsi. Hyvä kun jaksoit tänäån edes hiukan liikkua. Porkkanaa eikä keppiä.
Vierailija kirjoitti:
Ruumiista puhutaan silloin, kun kyseessä on kuollut henkilö.
"terve mieli terveessä ruumiissa"
Vierailija kirjoitti:
Ruumiista puhutaan silloin, kun kyseessä on kuollut henkilö.
"terve mieli terveessä ruumiissa"
Vierailija kirjoitti:
Ole hiukan lempeämpi itsellesi ja kropallesi. Kokeile sitä kautta ja puhuttele itseäsi. Hyvä kun jaksoit tänäån edes hiukan liikkua. Porkkanaa eikä keppiä.
Siinä olisikin opettelemista, olen ikäni vannonut kepin nimeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruumiista puhutaan silloin, kun kyseessä on kuollut henkilö.
"terve mieli terveessä ruumiissa"
Latinan sanonta mens sana In corpore sano, ihan virallinen suomennos tuo ylläoleva sanonta on, länkyttänette te mitä muuta hyvänsä. On joskus suomennettu myös terve sielu terveessä ruumiissa, mutta ruumis on ollut ja pysynyt.
Komppaan ekaa kommentoijaa. Läskien pitääkin olla kipeitä, niin oppivat olemaan.