Miten menee

Ahdistaa omat mokailut niin paljon. Tajuan vasta jälkikäteen hävetä ja vasta pitkän ajan kuluttua.

Yhtä huonosti kuin ennenkin. Ei mitään muutosta.

No mietin että lähdenkö käymään marketissa, sinne olisi vähän matkaa. Mietin että olisi mukavaa elää uudestaan lapsuuden aika, se menisi vähän eri tavalla. 

Kuuntelen hyvää musiikkia, se laittaa haaveilemaan. Y

Tylsää

Ahdistaa mutta myös helpottaa. Oikeastaan olen vain surullinen. Olin muutama vuosi sitten vaihdossa jenkeissä, Nashvillen lähistöllä olevassa Antioch High schoolissa. Siellä tapahtui keskiviikkona ampumisjuttu joka aluksi näytti teinien välisen suhteen loppupisteeltä, mutta ilmeisesti siinä olikin luokan sisäinen latinojen ja värillisten välinen konflikti juuri poliittisine jakoineen.

Tuosta on nyt päässyt yli, mutta tavallaan tuo murskasi kaikki vaihtarivuoden kivat mielikuvat ja tunnelmat. Olihan siellä paljon tuollaista jengiytymistä, koulussa oli kuitenkin lähes 2000 oppilasta ja kyllä minullekin tuli selväksi että tuonne ja tuonne ei ole hyvä mennä, oli mm yksi vessa johon ei ollut välitunneilla terveellistä mennä, ainakaan vaaleana suomalaisena.

No, kyllä tämä tästä, kuten sanoin, oikeastaan vain surullinen olo tuollaisesta tapahtumasta. Muuten meno Nashvillessa tai tarkemmin tuolla lentokentän takana ns alemman keskiluokan asuinalueella oli ihan jees, kaikkine iloineen ja murheineen. Tuli kolme ystävyys-yhteyttäkin taas päivitettyä tämän tapauksen tiimoilta. Eurooppalaissyntyiset yrittävät pysyä vähän erossa tästä tapahtumasta, on latinojen ja värillisten välinen riita. Tulipa taas tekstiä. Ehkäpä tämä kirjoittaminen taas auttaa mua eteenpäin.