Lue keskustelun säännöt.
Miksi se "välittäminen" alkaa vasta sitten kun on tosi kyseessä
25.01.2025 |
Olen monta kertaa miettinyt tätä. Sitten kun vaikka ihmiselle tulee syöpä, sitten alkaa läheisten ja ystävien kyselyt ja yhteydenotot. Sitä ennen on voinut mennä pitkiä aikoja, että ei ole oltu yhteydessä kysyäkseen kuulumisia kun "ei ole saanut aikaiseksi" (vamaan tosiasia, että ei vain oikeasti kiinnosta.) Kysellään satunnaisesti tietysti juoruillakseen toisen asioita taas eteenpäin. Etenkin naiset harrastavat tätä. Kyllä sen aika nopeasti huomaa ketkä tätä juoruilua harrastaa ja itselläni nousee karvat pystyyn tällaisista ihmisistä.
Jos itselleni osuisi tilanne että esim sairastuisin, ja silloin joku ottaisi yhteyttä joka ei muuten pidä yhteyttä, niin siinähän yrittäisi... Pointtina tässä että ihmiset kohtaisivat ihmiset jokapäiväisessä elämässä (ja ottaisi käyttöön ne TEOT, eikä sanat) eikä vasta sitten kun on toinen jalka haudassa. Ja silloinkin tämä yllättävä yhteydenotto on kai lähinnä sitä että nämä kyselijät saa tietoa, jota taas juoruilla ja päivitellä eteenpäin. Tällaiset ihmiset kai vaan kannattaisi heivata elämästään.
Kommentit (23)
Juoruilijat on kauheita. He myrkyttävät viattomien maineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillänne ei ole aitoa yhteyttä. Ilman aitoa yhteyttä ei ole aitoa ystävyyttäkään. Siitä laskemaan.
Totta, ei ole aitoa yhteyttä. Sen huomaa, että yleensä niitä vieraampia yritetään kaikin tavoin miellyttää ja mielistellä ja kerätä "hyvyyspisteitä" näillä "hyvillä teoilla". Tämäkin kai on joku narsistin merkki. Itse kun teen hyviä tekoja, teen sen ns salassa, ei minulla ole tarve kerätä mitään pisteitä. Esimerkkinä nämä, jotka tekevät jonkun merkittävän teon muiden hyväksi ja mainostavat sitä instassa. Kaipaan aitoja ja nöyritä ihmisiä.
Monilla taitaa olla niin, että haluavat tuntea olevansa itse "hyviä ihmisiä" toimimalla, kuten "kuuluu". Voivat taputtaa itseään olalle, että tulihan kysyttyä ja osoitettua "välittämistä".
Ihmisten tapa näytellä hyvää ja empaattista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin välillä samaa kuin ap. Aattelen, että suurin osa ihmisistä ei vaan tarpeeksi tai oikeasti välitä. Ja sit jos jotain oikeasti pahaa tapahtuu, ehkä jollain tavalla hoksaavat tai tuntevat pientä syyllisyyttä tai edes myötätuntoa sen toisen puolesta, ja sitten ottavat yhteyttä.
Mulla ei todellakaan oo montaa läheistä ihmistä, mut kerron ja pyrin myös näyttämään miten tärkeä toinen on mulle. Ihan arjessa, ilman mitään muuta erityistä syytä.
No monet ei osoita välittämistä edes tosipaikan tullen, vaan vasta hautajaisissa alkaa se voivottelu ja muka välittäminen. Vaikka elinaikana ei oltaisi oltu missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainen väärin sammutettu -asenne ap:lla. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa ja energiaa. Eikö ole luonnollista, että sairastunut läheinen nousee ajatuksissa enemmän pinnalle?
Ja jos haluaa aktiivisemmin olla yhteyksissä ihmisten kanssa ihan tavallisessa arjessa, niin onko mahdoton ajatus, että olisi itse aloitteellinen?
Ihminen ei yleensä ajattele kuolevaisuutta tai sitä että saattaa menettää jotakin, ennen kuin se mahdollisuus oikeasti paukahtaa pöytään. Sitä vain ajattelee että ne ihmiset tulevat aina olemaan ja se riittää sillä hetkellä. Tai sitten voi tosiaan olla, ettei ole muutenkaan erityistä läheisyyttä ihmissuhteissa kovin monen kanssa. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ajatus on, että elämä on niin hetkistä ja raskasta, että ihmisillä ei riitä enää aika eikä mehut vaan riitä kuin nippanappa huolehtimaan omista asioista.
Näissä tapauksissa ihmiset miettivät eniten sitä miten 1. Omat yöunet saattavat mennä syyllisyydestä ja 2. voi näyttää muiden silmissä huonolta jos ei tee mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet taas kääntävät selkänsä sairastuneelle. Jospa nuo, jotka ottavat kuin yhteyttä haluavat vain olla tukena vaikeina aikoina? Aloittajan asenne on todella negatiivinen. Kuulumisten kyseleminenkin on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Monet taas kääntävät selkänsä sairastuneelle. Jospa nuo, jotka ottavat kuin yhteyttä haluavat vain olla tukena vaikeina aikoina? Aloittajan asenne on todella negatiivinen. Kuulumisten kyseleminenkin on väärin.
ottavat yhteyttä*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esimerkiksi, en minäkään tiennyt tästä koko Evitasta ennen kuin nousi oikeudenkäynteineen uutisotsikoihin. Nyt mietin naista päivin ja öin <3 <3 <3
Ilmeisesti monet oikeasti saavat iloa ja energiaa tyyliin tuntemattomienkin tsemppiviesteistä. Itse kun koin kouluikäisenä suuren menetyksen koin kyllä juuri näin kuin moni muukin täällä ketjussa että ihmiset tulivat kuin korppikotkat nokkimaan ja esittivät empaattista. Siis varmaan halusivat hyvää mutta eivät oikein osanneet samaistua siihen minun tilanteeseen. Jos olisi surun musertama 10-vuotias niin haluaisitko jatkuvasti päivittäin smalltalkata menetyksestäsi aina uuden vieraan aikuisen kanssa?
Pahinta on ne someen jaetut itkukuvat sairaalasta "mun rakas ystävä on pahoin sairas" (ihminen jonka kuulumisia ei ole kysellyt kymmeneen vuoteen ja toinekin sitten antaut periksi kun huomannut ettei kiinnosta)
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä samaa kuin ap. Aattelen, että suurin osa ihmisistä ei vaan tarpeeksi tai oikeasti välitä. Ja sit jos jotain oikeasti pahaa tapahtuu, ehkä jollain tavalla hoksaavat tai tuntevat pientä syyllisyyttä tai edes myötätuntoa sen toisen puolesta, ja sitten ottavat yhteyttä.
Mulla ei todellakaan oo montaa läheistä ihmistä, mut kerron ja pyrin myös näyttämään miten tärkeä toinen on mulle. Ihan arjessa, ilman mitään muuta erityistä syytä.
Näin se on. Nämä tekopyhät yhteydenottajat voivat vakavasti sairaan yhteydenotossaankin narsistisesti pitää yllä hyvän ihmisen imagoa muille, että pääsee mainostamaan itseään hautajaisten jälkeen. Yök! Hiljaisesti toisia muistavat ja pyytettömästi muita muistavat ansaitsevat kiitoksen ja siunausta.
Vierailija kirjoitti:
No monet ei osoita välittämistä edes tosipaikan tullen, vaan vasta hautajaisissa alkaa se voivottelu ja muka välittäminen. Vaikka elinaikana ei oltaisi oltu missään tekemisissä.
Tämä on pelkkää esiintymistä ja narsismia. En kehtaisi ikinä mennä vaikertamaan ja vääntelehtimään teeskentelevästi surua hautajaisiin, jos en ole eläessä pitänyt aktiivisesti yhteyttä ja auttanut.
Vierailija kirjoitti:
No monet ei osoita välittämistä edes tosipaikan tullen, vaan vasta hautajaisissa alkaa se voivottelu ja muka välittäminen. Vaikka elinaikana ei oltaisi oltu missään tekemisissä.
Tekokyyneleitä ja voivottelua. Se on pelkkää näyttelemistä.
Moni vanhus kyllä odottaa yksinäisenä vanhainkodissa et tulis edes se lähisukulainen käymään joka kaiken perii.