Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko tavanneet uuden ihmisen ja huomanneet jonkin ajan kuluttua, että hänellä voi olla jokin mielenterveysongelma
24.01.2025 |
Oletteko törmänneet tilanteeseen, että olette tutustuneet uuteen ihmiseen ja ajan päästä olette ajatelleet, että hänellä on jotakin mielenterveysongelmia? Itselleni on käynyt näin ensimmäistä kertaa ja tilanne on hieman hämmentävä.
Diagnoosia tällä henkilöllä ei ole, mutta olen ymmärtänyt hänen tuttujensa ja pitkäaikaisien ystävien puheesta, että en ole ainut, joka asiaa on miettinyt. Henkilö on useimmiten todella mukava, hauska ja lämmin, mutta sitten välillä aivan äärimmäisen oikutteleva, ailahteleva ja mielipiteet vaihtuu nanosekunnissa. Tässä tilassa ei voi myös ottaa vastuuta omista teoistaan ja syyttää muita ihmisiä niistä. Tässä "hulluuden" tilassa on valmis myös loukkaamaan lähimpiään tosi rajuilla, mutta myös lapsellisilla tavoilla. Estelee puhelimesta, haukkuu päin naamaa, vertailee ihmisiä ääneen, hakee huomiota keinolla millä hyvänsä. Tuossa kohtaa käytös on aivan äärimmäisen rasittavaa ja lapsellista aikuiselta ihmiseltä. Hyvää jaksoa saattaa olla noin kuukauden, kaksi, sitten tulee tämä toinen kausi.
Onko teille käynyt näin ja miten olette toimineet? Voiko tällaista ihmistä auttaa?
Kommentit (34)
Varsin usein, sen näkee jo heti naamasta että jotain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä muita tapaakaan kun mt-ongelmaisia. Outo kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Varsin usein, sen näkee jo heti naamasta että jotain on.
Ei aina. Voi esittää normaalia.
Mä taidan olla sellainen. Siksi en nuorempana oikein uskaltanut rakastua.
Ei kai siinä voi muuta kuin hyväksyä. Ehkä jos saat kertomaan, mikä on. Voivat myös kuormittua helposti.
Ihan sydämestä sanon myös. Usein näillä ihmisillä on sitten se toinen hyvä puoli. Ovat rakastettavia ja ihania tuplasti.
Olisinpa tavannut sellsisen ihmisen nuorenpana, johon olisin voinut luottaa. Minussa on niin paljon hyvääkin.
On ollut, mutta ei noin äärimmäisenä. Pitkään jaksoin, mutta sitten en enää. Ymmärrys on hyvä tiettyyn rajaan asti, mutta jos sä olet aina se joka joustaa ja ymmärtää niin ei kai ystävyys voi sen varassa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse. Olen 2 kertaa alkanut sääliä ja kuvitellut jopa parantavani nämä mt-ongelmat. Ihme, että olen edes jotenkin terve näiden kokemusten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ei tajua hakeutua hoitoon. Eivätkä tajua sitäkään, että kuuppa ei ole kunnossa.
Niinpä omaiset tuovat miehet hoitoon, "en mä olis halunnut tulla mutta äiti toi väkisin mut tänne ku mä olin kuulemma ihan sekasin."
Että silleen. Miesten mieli*raudet pääsevät hoitamattomina pahoiksi.
Olen. Henkilö ei halua olla suhteessa kanssani, muttei halua olla ilmankaan. Pommittaa pitkin päivää viesteillään arkisista asioista, kuten lastensa harrastuksista, ruuanlaitosta, takan lämmityksestä, suihkussa käynnistä, työpäivän kulusta jne. Ehkä hakee jotain äitiä, en tiedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistohullu kirjoitti:
Joo, jaksoin reilun kuukauden sitä sekoilua, sitte veljet kävi pelastamas mut pois sieltä 😄
Et itse kykene päättämään etkä liikkumaan? Etkä varmaan kykene muuhunkaan.
Ap, kannattaa huolehtia omasta terveydestä ja elämästä. Toisen rakkaus ei valitettavasti riitä auttamaan mt-ongelmissa. Rakkaus kyllä auttaa jonkin aikaa, jopa vuosia.
Vain henkilön oma sisäinen halu hakea apua ja muuttua auttaa pitemmän päälle.
Terv. 2 lasta mt-ongelmaisen ex-kumppanin kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä muita tapaakaan kun mt-ongelmaisia. Outo kysymys.
Itsekin yritin kovasti muistella milloin olisin tavannut jonkun jolla ei olisi jotain mt-ongelmaa. Eipä tullut mieleen. Vaikkakin aloituksen kuvaus tuo lähinnä mieleen omat pms-oireeni. Erinnäisiä asioita kokeilin, mutta ei niistä mitään apua ollut, osa jopa pahensi.
On tuttua. Olen kasvanut aika epävakaissa olosuhteissa, niin nuorempana varsinkin tuli kotoisa olo erikoisten ihmisten seurassa. Erikoisia persooniakin on monenlaisia, osa niistä on aspergertyyppisiä omalaatuisia jonkun tietyn alan erityisosaajia, nämä on yleensä ihan harmittomia tapauksia, ja näiden kanssa kaverisuhteet on parhaillaan hedelmällisiä, jos pääsette tutustumaan syvällisemmin. Varsinkin jos olet tiedonjanoinen, niin juttua riittää vaikkapa niistä toisen osapuolen mielenkiinnonkohteista, ja saatat inspiroitua itsekin niistä. Mutta sitten on niitä erikoisia persoonia, jotka pilaavat elämäsi ja mielenterveytesi läsnäolollaan, näistä kannattaa pysytellä kaukana. Jos ihmissuhde ottaa enemmän kuin antaa, niin kannattaa potkia se ihminen pois elämästä, oli syy mielenterveysongelmat tai mikä tahansa muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla sellainen on, joten vain mielenkiinnolla odotan millaiseksi uuden ihmisen ongelma paljastuu.
Tuollaista ihmistä voi auttaa ainoastaan silloin, kun hän itse tiedostaa tilansa ja on motivoitunut hakemaan apua. Missään nimessä ystävän, puolison, sukulaisen jne. ei pidä yrittää lähteä "parantamaan" häntä. Uuden tuttavuutesi tila on hyvin tiedossa hänen lähipiirissään mutta jostain syystä hänen käytöstään on katsottu läpi sormien. Älä sinä katso vaan pakita nyt heti ennen kuin tuttavuutenne on ehtinyt syventyä ystävyydeksi. Sanon tämän kokemuksen rintaäänellä, koska olen sekä itse ollut sairaudentunnottomien tukikeppi että valitettavasti pilannut joitain ystävyyssuhteita ollessani itse huonossa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei tajua hakeutua hoitoon. Eivätkä tajua sitäkään, että kuuppa ei ole kunnossa.
Niinpä omaiset tuovat miehet hoitoon, "en mä olis halunnut tulla mutta äiti toi väkisin mut tänne ku mä olin kuulemma ihan sekasin."
Että silleen. Miesten mieli*raudet pääsevät hoitamattomina pahoiksi.
Usein miehet hoitaa mielenterveysongelmia alkoholilla. Yksikin minulle sanoi kun olin ahdistunut, että "juo, se auttaa kaikkiin ongelmiin". Lisäsi vielä, että hän on kaikki omat ongelmansa aina hoitanut viinalla. Niitä ilmeisesti oli paljon, sillä ryyppäsi jatkuvasti. Kännissä sitten saikin raivokohtauksia ja saattoi haukkua pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Joo, jaksoin reilun kuukauden sitä sekoilua, sitte veljet kävi pelastamas mut pois sieltä 😄
Et itse kykene päättämään etkä liikkumaan? Etkä varmaan kykene muuhunkaan.
No mulla ei oo autoa, ni tulivat hakemaan mut ja ekan muuttokuorman sieltä 70 kilsan päästä 😃
Eipä ole tullut eteen tilannetta, jossa suuruudenhulluudessani rinnastaisin itseni lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla sellainen. Siksi en nuorempana oikein uskaltanut rakastua.
Ei kai siinä voi muuta kuin hyväksyä. Ehkä jos saat kertomaan, mikä on. Voivat myös kuormittua helposti.
Ihan sydämestä sanon myös. Usein näillä ihmisillä on sitten se toinen hyvä puoli. Ovat rakastettavia ja ihania tuplasti.
Olisinpa tavannut sellsisen ihmisen nuorenpana, johon olisin voinut luottaa. Minussa on niin paljon hyvääkin.
Kyllä siinä muuta voi. Jos ihminen kohtelee toisia huonosti, välit kannattaa katkaista.
Tiedoksi sinulle: jos kärsit itsehillinnän ongelmista eli et pysty tai halua säädellä huonoa käytöstäsi, sinulla on ongelma. Voit hakea siihen apua, mutta älä kuvittele, että kukaan ansaitsee sellaista kohtelua, tai voit olettaa, että toiset jäävät katselemaan sitä. Samalla, kun alat kiukutella ja rähjätä tuttavillesi, voit heittää hyvästit heille.
Alue: Aihe vapaa
Joo, jaksoin reilun kuukauden sitä sekoilua, sitte veljet kävi pelastamas mut pois sieltä 😄