Oletteko tavanneet uuden ihmisen ja huomanneet jonkin ajan kuluttua, että hänellä voi olla jokin mielenterveysongelma
Oletteko törmänneet tilanteeseen, että olette tutustuneet uuteen ihmiseen ja ajan päästä olette ajatelleet, että hänellä on jotakin mielenterveysongelmia? Itselleni on käynyt näin ensimmäistä kertaa ja tilanne on hieman hämmentävä.
Diagnoosia tällä henkilöllä ei ole, mutta olen ymmärtänyt hänen tuttujensa ja pitkäaikaisien ystävien puheesta, että en ole ainut, joka asiaa on miettinyt. Henkilö on useimmiten todella mukava, hauska ja lämmin, mutta sitten välillä aivan äärimmäisen oikutteleva, ailahteleva ja mielipiteet vaihtuu nanosekunnissa. Tässä tilassa ei voi myös ottaa vastuuta omista teoistaan ja syyttää muita ihmisiä niistä. Tässä "hulluuden" tilassa on valmis myös loukkaamaan lähimpiään tosi rajuilla, mutta myös lapsellisilla tavoilla. Estelee puhelimesta, haukkuu päin naamaa, vertailee ihmisiä ääneen, hakee huomiota keinolla millä hyvänsä. Tuossa kohtaa käytös on aivan äärimmäisen rasittavaa ja lapsellista aikuiselta ihmiseltä. Hyvää jaksoa saattaa olla noin kuukauden, kaksi, sitten tulee tämä toinen kausi.
Onko teille käynyt näin ja miten olette toimineet? Voiko tällaista ihmistä auttaa?
Kommentit (34)
Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä, käy googlettamassa. Neljä vuotta jaksoin miestä katsella ja kuunnella ja ihme etten seonnut itsekkin. Pakko oli pistää poikki koko touhu, varsinkin kun mies ei suostunut hakemaan ammatti-apua.
Kyllä. Toisella todettiin myöhemmin skitsofrenia. Nyt normaali kun on oikeat lääkkeet.
Toinen ei toistaiseksi ole saanut mitään diagnoosia, itse olen hänet jo estänyt enkä ole missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut eteen tilannetta, jossa suuruudenhulluudessani rinnastaisin itseni lääkäriin.
Lääkärit googlettaa.
Minulla on paniikkihäiriö, mutta olen muuten ns. normaali (mielenterveyshäiriö kun ei ole yhtä kuin mielisairaus). Olenko myös välteltävä henkilö?
Kyllä, hlö kertoi myöhemmin että on skitsofrenia. Ei käytös ollut eikä ole mitenkään huonoa tai pahaa, erikoista kyllä. Tällähetkellä psykoosin takia suljetulla.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei tajua hakeutua hoitoon. Eivätkä tajua sitäkään, että kuuppa ei ole kunnossa.
Niinpä omaiset tuovat miehet hoitoon, "en mä olis halunnut tulla mutta äiti toi väkisin mut tänne ku mä olin kuulemma ihan sekasin."
Että silleen. Miesten mieli*raudet pääsevät hoitamattomina pahoiksi.
Tässä maassa on hyvin vaikeaa päästä hoitoon mt-ongelmien tai päällä olevan psykoosin takia. tarvitaan tehkas ja ennen kaikkea nopea tapa ohjata sairastunut hoitoon. Voi voi, siitä tulee kuluja yhteiskunalle. Siispä annetaan heidän kulkea vapaana yhteiskunnassa eli sairas jätetään siinä mielessä heitteille.
Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä, joka ei ole mielisairaus vaan persoonaltaan häiriintynyt henkilö. Sitä ei lääkkeillä paranneta. Henkilön itsensä on tiedostettava ongelma ja haettava apua. Avun piiriin päästyään henkilön pitää vielä itse tehdä kaikki työ oman käyttäytymisen muuttamiseksi. Tässä viimeisessä vaiheessa homma yleensä menee pieleen, koska vika on aina muissa ja peiliin ei osata katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paniikkihäiriö, mutta olen muuten ns. normaali (mielenterveyshäiriö kun ei ole yhtä kuin mielisairaus). Olenko myös välteltävä henkilö?
Miksi alapeukkuja?
Minusta näyttää työni puolesta siltä, että lähes jokaisella tuntemallani suomalaisella on jotain tämänlaista oireistoa, kun hieman pintaa raaputtaa. En ole juuri muunlaisia maanmiehiä tavannutkaan totta puhuen.
Masennus, ahdistus, pelkotilat, sosiaalinen jännittäminen. Osa sitten näitä voimakkaita oireitaan päivittäin itselääkitsee alkon, poltettavien, katulääkkeiden ja jopa kovien huumeiden käytöllä.
Toisaalta ihanimmillakin ja pitkäpinnaisimmallakin ihmisellä voi olla huonojen unien jälkeen ärtymyksen tuntua ja tiuskimista päivässään.
Ollaan yhdessä kaikki epätäydellisiä ja keskenkasvuisia ihmisiä, kuitenkin.
Tämä ihminen pitää itseään ADHD:na ja toki hänellä on impulsiivisuutta, hetken mielitekoja, hankaluuksia hoitaa arjen tavallisia asioita (laskut, siivoaminen jne), päihteitä menee liikaa. Toisaalta välillä, hyvinä hetkinä, on hyvinkin rauhallinen, paikoittain.
Kohtauksen päälle tultuaan kuvittelee muiden ihmisien miettivän hänelle kaikkea pahaa ja saattaa nostaa tässä yhteydessä jonkin ihmisen taas maailman parhaimmaksi, joka ymmärtää ja on hyvä. Setti saattaa mennä ajan päästä päälaelleen. Näkee ihmiset hyvinä tai pahoina. Saattaa suuttua pienistä asioista aivan kohtuuttoman paljon asiaan nähden. Saattaa ostella tavaroita aivan päättömästi, hankaluuksia tehdä minkäänlaisia pitempi aikaisia suunnitelmia. Sovituista asioita hankala pitää kiinni ja saattaa kääntää ne päälaelleen. Keksii välissä toisista ihmisistä erikoisia väittämiä, mitä he ovat ajatelleet/tehneet, ja sitten näistä kuvitelmista pitäisi tapella asianomaisen kanssa hyvin intensiivisesti. Epävakaata olen miettinyt, välissä yhdistettynä ADHD:seen, välillä myös kaksisuuntaista tai skitsofreniaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paniikkihäiriö, mutta olen muuten ns. normaali (mielenterveyshäiriö kun ei ole yhtä kuin mielisairaus). Olenko myös välteltävä henkilö?
Miksi alapeukkuja?
Täällä se on normaalia palstan negahenkeä. Älä välitä lainkaan.
Olen törmännyt, valitettavasti. Juuri tuollaista 6kk 'kiva, huomioiva, keskusteleva ja järkevän oloinen' -vaihe, ja sen jälkeen täysin puskista raivoamista, aggressiivista provokatiivista 'keskustelua', jossa kaikki sanomiset käännetään muiden syyksi, paskapuheiden levittelyä ulkopuolisille tahoille jne. Kerran annoin anteeksi, toista kertaa en vaan lopetin yhteydenpidon ja todellakin estin viestivälineistä.
Raivotkoon keskenään itse keksimiensä 'päätelmien' kanssa. Mä mieluummin vietän aikani positiivisemmassa seurassa.
Olen törmännyt ja ei kannata jäädä tuollaista katselemaan. Vetävät muutkin mukaansa ongelmiinsa.
Naisen joka kuukausi toistuva hormonaalinen PMS kierton tietyssä vaiheessa aiheuttaa nuorilla ja keski-ikäisillä naisilla kireää pinnaa muutaman päivän ajan.
Sh