Olen niin vihainen itselleni siitä, etten ole osannut arvostaa hyviä asioita elämässäni
Niitä piti niin itsestäänselvänä. Nyt kun ne on menettänyt, niin katsoo taaksepäin ja huomaa, miten onnellinen ja etuoikeutettu on ollut ja on vihainen itselleen siitä, ettei silloin tajunnut arvostaa asioita.
Onhan tämä melko universaali tunne: "Et tiedä mitä sinulla on kunnes olet menettänyt sen." Miten muut joilla ollut samanlaisia tunteita, miten olette tulleet toimeen niiden kanssa?
Kommentit (4)
Mä olen arvostanut, mutta kyllähän sitä aina miettii, että mitä jos olisi tehnyt jonkin toisen valinnan joskus aikanaan. Se on ehkä sellaista haihattelua, joka ei oikeastaan vie mihinkään. Olen kiitollinen siitä, mitä on nyt.
Onneksi voit nyt arvostaa sitä mitä on. On tämä päivä ja huominen.
Hyvä, että olet edes nyt huomannut onnesi.
Mä olen arvostanut. Kunnes meni työ alta, kaipaan niin kovasti sinne takaisin. Varmaan johtuu myös työttömyydestä, uusi työ helpottas. Yritän vaan ajatella että se oli sillä hetkellä oikein.