Voiko ihmiseen tuntea henkistä yhteyttä niin, ettei se toinen kuitenkaan tunne samoin?

Voi

Voi ja mä uskon että se toinenkin tuntee sen yhteyden jos niin on tapahtuakseen, ihmiset ei vaan uskalla yleensä puhua tai kertoa niitä asioita. Mut kaikki ei välttämättä tarkoita mitään suurta rakkautta vaan se tunne että toinen on tavallaan jo tuttu jostain muualta tulee nimenomaan sen toisen energioista, ne on tismalleen samat kuin sulla itsellä syvällisemmällä tasolla. Siin voi tapahtua ihmeitä ihan pelkästään niin että avaa keskusteluyhteyden siihen toiseen 

Mulla kävi tää sama reilusti mua vanhemman naisen kanssa kuin mitä mä itse olen, tää nainen vaan pyöräili mun ohi ja mä tunsin jotain tuttua, sen jälkeen mä tajusin että sehän asuu mun lähellä ja mä aloin näkemään sitä kokoajan ja se nainen ihan selvästi tunsi sen saman siitä ei oo kysymystäkään. Me ei tottakai olla juteltu koska me ollaan ihan tuntemattomat ihmiset toisillemme mutta se "yhteys" oli selvä 

Ei sellaista syvää yhteyttä voi tuntea yksin. Pintapuolisempaa voi (esim. just hyvä keskusteluyhteys, luontevuus jutella jne.). 

Kuulostaa enemmän siltä että on ihastunut haavekuvaan eikä oikeaan ihmiseen 

Kyllä voi. Vaikkapa vainoaja voi hyvinkin tuntea yhteyttä ja kumppanuutta vainottavaansa, joka puolestaan ei tunne lainkaan samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Voi

Miten? Ehkä siten, jos on taipuvainen harhaluuloihin ja uskoo kaiken ajattelemansa todeksi.

Kumppanuus on molemminpuoleinen asia 

Voi tietysti. Tykkään mäkin vaikka ja kenestä jotka ei tykkää lainkaan minusta. 

Voi.

Vierailija kirjoitti:

Voi tietysti. Tykkään mäkin vaikka ja kenestä jotka ei tykkää lainkaan minusta. 

Jos kerran tiedostat tuon, niin miten se kumppanuuden tunne on senkin jälkeen olemassa?

Minä puhun. Aivokemiasta.

Sinun tunteesi ovat sinun tunteitasi. Sinun kehosi mm. tuottaa hormoneja ja aivoissasi on muistoja ja malleja, jotka niitä aiheuttavat. 

Miksi mukamas fiksut ihmiset näyttävät uskovan  jonkinlaiseen ajatustenlukuun tai jaettuun tunteeseen, joka laskeutuu molempien päälle, vaikka tietävät varsin hyvin, että jokainen ihminen on yksilö ja tuntee itse tunteensa? Yksin! Toisinaan kaksi ihmistä voi tuntea esim vetovoimaa toisiaan kohtaan, mutta silti molemmilla on omat aivot, omat hormonit, oma tunne-elämä. Mutta sinun tunteesi ei tarkoita, että tunteiden kohde on mukana samassa kokemuksessa.

Kun sinä näet unta jostakusta toisesta, ymmärräthän, ettei tuo ihminen näe samaa unta? Sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Voi tietysti. Tykkään mäkin vaikka ja kenestä jotka ei tykkää lainkaan minusta. 

Mikä tässä on se yhteys? Sun kuvitelmat siitä toisesta?

Voi tietysti. Ihmisen tunteet tulevat hänen omista aivoistaan, ei niillä ole paljoakaan tekemistä sen toisen osapuolen kanssa. Sitä tuntee, mitä kuvittelee tuntevansa. 

Kyllähän se toinen voi omissa harhoissaan pyöriä miten paljon vaan. Itsekin harrastan paljon erään kanssa yhdessä ja hän alkoi hölöttämään kaiken maailman sielunkumppanuuksista, olin vain että ööö okei vaikken nyt ihan yhtä syvissä vesissä kyllä tunne olevani.

Ei voi. Molemmat tietää, mutta toinen tai molemmat ei uskalla ottaa asiaa esiin. Keksivät molemmat tapoja olla yhteydessä, ehkä joskus toinen uskaltaa.

Useimmin se on yksipuolista ja tosi harvoin molemminpuolista.

Aitoa ei, mutta ihmisillä on monia syitä miksi voi kokea vääristyneesti yhteyttä. 

Voi, koska kaikki tunteet, joita Sinä tunnet, ovat vain ja ainoastaan Sinun tunteitasi. 

Toisen tunteet saadaan selville kysymällä, ei tekemällä yhteenvetoja tämän käytöksestä tai keskusteluista