Lue keskustelun säännöt.
Mitä minä käsitin väärin?
17.04.2011 |
Pääni hajoaa, joten on pakko avautua.
Meillä on mennyt elämä mieheni kanssa viimeaikoina jotenkin puihin.
On tuntunut siltä ettei mieheni tahdo oikeasti elää kanssani, että kunhan roikottaa sen aikaa kunnes minä saan tarpeekseni.
Sain kyllä. Olin kyllästynyt siihen ettemme saa elämästämme mitään irti ja kyllästynyt siihen että minä olen täällä niin kuin kuka tahansa vieras.
Oli hyvin vaikeaa olla, juuri siksi miltä minusta tuntui.
Ajattelin kuitenkin että saamme elämämme toimimaan sillä että otan asian puheeksi jotta voisimme ratakaista tämän asian jos siinä mitään ratkaistavaa on.
Ei ilmeisesti ollut. Mieheni jätti minut. Sanoi ettei tästä tule mitään ja ettei hän halua.
Samalla kyllä oikaisi ne asiat mitkä minun mieltäni ovat painaneet.
Siis mitä?!
Miten minä voin tällaisen käsittää?
Hän teki ikään kuin selväksi että olen murehtinut turhaan, mutta silti selväksi ettei tästä tule mitään...
No eihän siitä voi tullakkaan jos ei asioista puhuta... Miksi sitten edes puhui jos kerran sitä mieltä on ettei tästä mitään tule?
Tuntuu että mies on täysi kusipää niin kuin aluksi arvelin.
Ottaa niin päähän että miksi edes sanoin hänelle mitään. Miksen voinut vaan lähteä?
Miten mä olen näin typerä!
Kommentit (2)
En vaan silti käsitä. Ehkä en edes halua.
Jotenkin vaan sitä toivoisi pääsevänsä ajassa taaksepäin niin etten olisi koskaan tavannutkaan miestäni kaikesta hyvästäkin huolimatta.
Tämä on vaan niin kamala tilanne järkytyksineen että mielummin eläisin jotain muuta.
Miksi elämän pitää satuttaa näin?
Jopa hävetettää se että olo on kuin joku olisi kuollut.
No menetinhän minä mieheni ja paljon muuta. Toisaalta tuntuu ettei sitä olisi minulla koskaan ollutkaan vaan tämä olisi ollut pelkkää harhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet käyttäytynyt kuin järjellinen ihminen ja yrittänyt selvittää tilannetta. Mies haki keskustelunavauksestasi vain syyn tehdä lopullinen ratkaisu, johon ei ilmeisesti muuten olisi ollut rahkeita.