Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä joka koko ajan "roikottaa" juttelemassa, vaikka tekisit jo lähtöä?
06.01.2025 |
Siis esimerkiksi vaikka hyvänpäiväntuttu/naapuri johon ei törmää kuin sattumalta joskus, ja silloinkin keskellä arkikiireiden, joten juteltavaa ei edes ole pintatasoa syvempiä mutta silti kun olet ihan selvästi kääntymässä pois tai jopa jo selin tähän ihmiseen niin aloittaa UUDEN jutun, sellaisen joka vaatii vastausta tai vähintäänkin noteerausta. Ja sama tapahtuu aina kun on jo menossa tai just sanonut menevänsä/ilmoittanut syyn miksi menee.
Mulla on nyt kaksi tällaista tapausta arkielämässä, toinen tosiaan on naapuri ja aina sama juttu. Olen joskus jopa jo kävellyt pari askelta pois päin kun hän vielä aloittaa veljenpojan päiväkotiretkestä tai kysyy mielipidettäni johonkin asiaan. Tai lähinnä pyytää vahvistusta omalle mielipiteelleen.
Toinen tyyppi on asiakas töissä. Homma alkaa jo silloin kun kello on sen verran että minun vuoroni on lopussa, hän keksii uusia aiheita. Ja vielä sittenkin kun olen ovella, käsi kahvalla ja sanonut joku sata kertaa "Joo, tosiaan..:" siihen sävyyn että se jatkuisi: "nähdään ensi kerralla", hänellä voi siinä ovenpielen tuntumassakin olla joku tavara näytettäväksi. Jos ei muuta keksi niin käskee nuuhkaista ostamaansa hajuvettä.
Mitä näissä tilanteissa pitäisi tehdä?! Lähtee vaan törkeesti vastaamatta mitään? Miksi joku toimii noin? Toimitko sinä näin? Kerro toki! Ja mikä se salainen koodi on jotta saa poistua rauhassa?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyokaveri on tommonen
Mulla kans. Välillä on raskasta olla sen kanssa.
"Nyt en ehdi, sori ja heippa!" ja kiiruhdat matkoihisi.
Samoja kokemuksia Voiko olla, että tällainen ihminen ei vaan tajua toisen lähtösignaaleja?
Sinä olet helppo kyykytettävä. Jos pitää mennä, niin mene, äläkä jää jaarittelemaan. Jokainen päättää itse omasta ajan käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on muutama tällainen ihminen. Itse sanoisin että narsismi tai joku vastaava persoonallisuushäiriöhän tuo on. Kyse ei ole siitä ehkä ettei ymmärtäisi toisen lähtösignaaleja vaan ajattelee vain oman asian olevan muka niin tärkeä että toisen ajalla tai kiireellä ei ole mitään väliä.
Ovat keskustelukaverien puutteessa? Täytyy vain tiukasti sanoa, että nyt on mentävä, ja lähdettävä kanssa, ei tunnustella, suostuuko toinen keskustelun päättämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat keskustelukaverien puutteessa? Täytyy vain tiukasti sanoa, että nyt on mentävä, ja lähdettävä kanssa, ei tunnustella, suostuuko toinen keskustelun päättämiseen.
Mutta kun olen lähtenyt JO, sanonut heipat ja kävellyt pois niin silti! Mitä siihen pitää antaa vastineeksi? Lähteä juoksemaan? Heittää autonavaimilla?
Rasittava tapaus töissä, työaikani loppu niin jauhaa vaan pskaa. Nykyään välttelen että pääsen kotiin ajallaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat keskustelukaverien puutteessa? Täytyy vain tiukasti sanoa, että nyt on mentävä, ja lähdettävä kanssa, ei tunnustella, suostuuko toinen keskustelun päättämiseen.
Mutta kun olen lähtenyt JO, sanonut heipat ja kävellyt pois niin silti! Mitä siihen pitää antaa vastineeksi? Lähteä juoksemaan? Heittää autonavaimilla?
"Sori, mun on nyt PAKKO mennä!" Ja käännyt ja jatkat matkaasi. Ei kai ne sentään kotiin asti sua seuraa tai autoon tunge mukaan?
Mä vihaan näitä ihmisiä kun jää oven suuhun jaarittelemaan. Joko mennään tai ei mennä. Jos oma kämppä niin lämpö karkaa jos kyläpaikka niin hikoilee vermeet niskassa eteisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun naapuri on tuollainen. Lisäksi oon ihan varma että se väijyy mua jossain, tai kenties kaikkia naapureita? Ilmestyy nimittäin aina IHAN sattumalta kun tuun kotiin tai olen lähdössä johonkin. Paitsi koiran kanssa, koskaan häntä ei näy kun menen koiralenkille ja ne on ainoat jotka teen säännölliseen aikaan.
"AI MOOOOIII", aina silleen tekopirteen ilahtuneesti ja suu menee o-kirjaimen malliseksi aaaarrrrgh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat keskustelukaverien puutteessa? Täytyy vain tiukasti sanoa, että nyt on mentävä, ja lähdettävä kanssa, ei tunnustella, suostuuko toinen keskustelun päättämiseen.
Mutta kun olen lähtenyt JO, sanonut heipat ja kävellyt pois niin silti! Mitä siihen pitää antaa vastineeksi? Lähteä juoksemaan? Heittää autonavaimilla?
"Sori, mun on nyt PAKKO mennä!" Ja käännyt ja jatkat matkaasi. Ei kai ne sentään kotiin asti sua seuraa tai autoon tunge mukaan?
No ei kai. Ei tää silti selvennä mikä näitä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä minua vaivaa, mutta olen vain heikko huomaamaan, milloin toinen haluaa vielä jutella ja milloin jo lähteä. En muutenkaan ole sanattomassa viestinnässä taitava. Sitä kun ei oikein missään opetetakaan. Johtuneeko siitä, että minulla ei lapsena ollut kavereita joiden seurassa oppia, ja olin niin paljon ihan vain itsekseni.
Lasten päiväkodin työntekijä on tuollainen. Hän on muuten kyllä herttainen, mutta suu käy hirveästi heti aamusta, kun monilla meistä vanhemmista on ihan oikeasti kiire omiin töihin. Jaarittelee omat aamukuulumisensa (heräsin tänään jo kuudelta, enkä saanut unta, nyt vähän väsyttää!) tai ihan mitä vaan puuta heinää. Tärkeämpää olisi, että hän keskittyisi lapsiin. Iltapäivällä on sitten luontevampi hetki vaihtaa muutama sana vanhempien kanssa. Ja tosiaan, muutama sana, ei muutama sata/tuhat sanaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä minua vaivaa, mutta olen vain heikko huomaamaan, milloin toinen haluaa vielä jutella ja milloin jo lähteä. En muutenkaan ole sanattomassa viestinnässä taitava. Sitä kun ei oikein missään opetetakaan. Johtuneeko siitä, että minulla ei lapsena ollut kavereita joiden seurassa oppia, ja olin niin paljon ihan vain itsekseni.
Milaiset signaalit menee ohi? Sekin kun toinen kävelee pois? Tai on käsi ovenkahvalla selin sinuun?
Ei ole pakko jäädä. Sanot että sun täytyy mennä ja menet. Tai sanoo että on aikataulut. Ja jos haluat olla niissä jutuissa, niin sitten. Se juttelee jonkun toisen kanssa varmaan ne asiat läpi. Jos on joku jolla on hätä, sitten eri juttu.
Tyokaveri on tommonen