Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä joka koko ajan "roikottaa" juttelemassa, vaikka tekisit jo lähtöä?
06.01.2025 |
Siis esimerkiksi vaikka hyvänpäiväntuttu/naapuri johon ei törmää kuin sattumalta joskus, ja silloinkin keskellä arkikiireiden, joten juteltavaa ei edes ole pintatasoa syvempiä mutta silti kun olet ihan selvästi kääntymässä pois tai jopa jo selin tähän ihmiseen niin aloittaa UUDEN jutun, sellaisen joka vaatii vastausta tai vähintäänkin noteerausta. Ja sama tapahtuu aina kun on jo menossa tai just sanonut menevänsä/ilmoittanut syyn miksi menee.
Mulla on nyt kaksi tällaista tapausta arkielämässä, toinen tosiaan on naapuri ja aina sama juttu. Olen joskus jopa jo kävellyt pari askelta pois päin kun hän vielä aloittaa veljenpojan päiväkotiretkestä tai kysyy mielipidettäni johonkin asiaan. Tai lähinnä pyytää vahvistusta omalle mielipiteelleen.
Toinen tyyppi on asiakas töissä. Homma alkaa jo silloin kun kello on sen verran että minun vuoroni on lopussa, hän keksii uusia aiheita. Ja vielä sittenkin kun olen ovella, käsi kahvalla ja sanonut joku sata kertaa "Joo, tosiaan..:" siihen sävyyn että se jatkuisi: "nähdään ensi kerralla", hänellä voi siinä ovenpielen tuntumassakin olla joku tavara näytettäväksi. Jos ei muuta keksi niin käskee nuuhkaista ostamaansa hajuvettä.
Mitä näissä tilanteissa pitäisi tehdä?! Lähtee vaan törkeesti vastaamatta mitään? Miksi joku toimii noin? Toimitko sinä näin? Kerro toki! Ja mikä se salainen koodi on jotta saa poistua rauhassa?
Kommentit (25)
Työkaveri (nyt eläkkeellä) oli tuollainen. Toki ei muutenkaan ikinä ollut sekuntiakaan hiljaa.
Opin viiveellä vain poistumaan tilanteista kylmästi. Muuten olisin iltavuoronkin jälkeen seissyt ovella aamuun asti kun yövuoroon tullut kollega lussuttaa ja lussuttaa tyhjänpäiväisyyksiä. Avasin siis oven ja lampsin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla näitä ihmisiä yhdistää myös se että keskustelussa ei ole kuin näennäistä vastavuoroisuutta. Hädin tuskin toinen jaksaa olla hiljaa lauseen loppuun, saati sitten että kertoisit kokonaisen jutun, kun happea vetäistessä toinen kaappaa taas keskustelun ja aloittaa jonkun uuden jutun itsestään. Omat kertomukset saa olla pitkiä kuin nälkävuosi ennen kuin pointtiin asti päästään, tietysti.
Nää on vissiin sellaisia että tarvii loputtomasti vahvistusta itselleen muilta tai muuten vaan tosi suppea olemassaolo.
Mä en mielestäni ole mikään "kyykytettävä", mutta kohtelias olen. Nykyään ei osata käytöstapoja joten tällaisissakin sattuu sekaannuksia, kun yksi kohteliaasti kuuntelee toisen asian loppuun ja toinen repii siitä kaikki itsekkään ilon irti.
Mikset itse osaa lähteä tilanteesta? En voi edes kuvitella jääväni kuuntelemaan hölösuita.
Tulee mieleen myös eräs kuusikymppinen nainen joka puhuu loputtomasti, jos saa tuollaisen tilaisuuden ja sillä tavalla kehuskelevasti ja toistaa miehenä nimeä kun kertoo tämän aikaansaannoksista. Mutta loputtomasti ja tauotta puhuu.