Kuvaton mieli, kyvyttömyys tuottaa tahdonalaisesti mielikuvia ja sen vaikutus elämään

Aloin pohtimaan tätä. Mieleni on siis kuvaton. Luulen, että siitä syystä elän aika paljon nykyhetkessä. Tulevaisuuden miettiminen ei ole stimuloivaa, koska en pysty luomaan mielikuvia. Toisaalta en mieti menneisyyttäkään kovin paljon, koska siitä ei jää kuvallisia muistoja.

Ympäristö vaikuttaa minuun paljon, en tiedä liittyykö se tähän vai johonkin muuhun, mutta olen hyvin tarkkaavainen ympäristön suhteen. Oletan, että se johtuu siitä, ettei minulla ole kilpailevaa sisäistä kuvamaailmaa, joten olen hyvin vahvasti kiinni siinä mitä näen.

Olisi kiinnostavaa kuulla muiden ajatuksia tästä jotka eivät myöskään näe mielikuvia.