Lue keskustelun säännöt.
Olen vm 78 ja mulla ei ole lapsia siitä syystä
17.04.2011 |
että minulla ei ole koskaan ollut sellaista elämäntilannetta. Ei ole ollut miestä tai jos on ollut niin ne on ollu ihme säätöjä tai vuoden parin suhteita. Helppo se on sanoa että kannattais hankkia lapset nuorena jos on ite mennyt naimisiin kakskymppisenä. Kaiken a ja o on ensin löytää se oikea mies jonka kanssa haluaa lapsia. En ole vapaaehtoisesti lapseton mutta on helpompi esittää että elän upeaa ja mielenkiintoista sinkkuelämää kuin että olen epätoivoinen vanhapiika. Kaipaan miestä vielä enemmän kuin lapsia. En haluaisi elää yksin.
Kommentit (10)
Minä olisin halunnut ne lapset alle kolmekymppisenä. Olisin halunnut ison perheen ja haluan sitä edelleen. Kärsin siitä, että elämä on mennyt näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi sä kirjoittelet edes vauvapalstalle? jos ei ne vauvat ole mielessäkään... PROVO!!!!
tietenkin vauvat ovat minulla mielessä!!! Vaikka ulospäin saatan näyttää muuta.
miksi sä kirjoittelet edes vauvapalstalle? jos ei ne vauvat ole mielessäkään... PROVO!!!!
että tuli tehtyä se lapsi parikymppisenä tuollaisen ihme säädön kanssa. Nyt on sekin siis pois alta, tavallaan ja voi keskittyä työhön ja ystäviin jne. Mitä sen väliä vaikka erottiinkin.
Epäilen että jos olisin vetkutellut lapsenhankintaa sun tapaan, olisin itsekin ns. "epätoivoinen vanhapiika".
että sen verran sillä on väliä, että ne sn lapsesi voisivat paljon paremmin, jos niillä olisi ehjä perhe..
Ei tuon vertaa tajua, että aiheutti lapselleen elämänmittaisen trauman tekemästä hänestä surullisen luvun avioerolasten tilastoihin. Ap on viisas ja fiksu, hyvä ap että löytyy järkeviä ihmisiä vielä tästä maailmasta. Etkä ole edes vanha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..vaikka netti deitti jutun kautta? mulla on monta tuttua jotka ovat löytäneet niin täydellisen kumppanin nettideitti sivulta. Ei tuon ikäisenä muuten niihin hyviin miehiin niin helposti törmää.
jos teidän mielestä kaikki muu kuin ydinperhe tarkoittaa onnetonta lasta ja surullisia tilastoja??
Minä sain lapsen yhden illan suhteesta 20-vuotiaana, pidin lapsen ja ystävystyimme isän kanssa vaikkei meistä koskaan paria tullutkaan. Nyt lapsi on 12, on aina asunut minun kanssani, mutta hänellä on myös hyvin lämpimät ja läheiset välit isäänsä. Vietämme usein perhepäiviä yhdessä, minä, isä ja lapsi, vaikka asummekin eri kodeissa, eikä lapsi ole koskaan joutunut mitenkään kärsimään "eroperheestä".
Joten olen todella onnellinen että sain lapsen niin nuorena, nyt minun ei enää tarvitse miettiä biologisen kellon tikitystä, vaan voin vain nauttia elämästä ilman että tarvitsee etsiä epätoivoisesti miestä kenen kanssa perustaa perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää, kun sanotaan, että tee lapset nuorena, mutta ei mulla olisi ainakaan ollut haluja tehdä lapsia jonkun yhden illan jutun kanssa. Siinä sitten olisin ollut, köyhä opiskelija ja yksinhuoltaja, olis ollut tosi jees.
Nyt odotan ensimmäistä lastani, täytän ennen laskettua aikaa 31. En oikein usko, että ikäni vaikuttaa lastenkasvatuksessa ainakaan negatiivisesti.
minulla on kaveripiirissä muutamia lähemmäs nelikymppisiä kavereita, joilla lapsisuunnitelmat ei ole menneet ihan kuin nuorempana ajatteli; joko miestä ei ole löytynyt, ero on tullut just kolmenkympin korvilla kun nainen on jo haaveillut lapsesta, kumppani joka aikanaan sanoi haluavansa lapsia ei niitä sitten haluakaan jne.
Tänä keväänä on sitten käynyt niin, että heistä neljälle on yhtäkkiä lapsi tulossa, vaikka usko on meinannut jo loppua. Puolen vuoden sisällä kaveripiiristämme 7 (!!) saa lapsen, ja kaikilla on ikää yli 30. Mä olen niin iloinen heidän puolestaan (itsellä jo lapsia) koska heillä todellakin on paljon annettavaa vanhempina ja puolisoina.
Joten älä menetä toivoa ap, ikinä et voi tietää mitä hyvää elämällä on sulle tarjota. Ehdit vielä kymmenen vuotta tehdä lapsia!
että tuli tehtyä se lapsi parikymppisenä tuollaisen ihme säädön kanssa. Nyt on sekin siis pois alta, tavallaan ja voi keskittyä työhön ja ystäviin jne. Mitä sen väliä vaikka erottiinkin.
Epäilen että jos olisin vetkutellut lapsenhankintaa sun tapaan, olisin itsekin ns. "epätoivoinen vanhapiika".