Lihava ystävä kuvaa ruokansa faceen

Surettaa, kun myöhäiskeski-ikäinen reilu 100-kiloinen ystävä on joulun aikana päivittänyt jättimäisiä karkkivuoriaan faceen. Ei muita kuin herkkukuvia. Ylipäätään hän on kuvannut lähes jokaisen jättiateriansa kymmenen vuoden ajalta. Ruokakuvathan on vaikeita kuvattavia; kännykkäräpsäyksissä moni ateria näyttää oksennetulta tai muuten aneemiselta. Mutta ne ovat ystäväni ainut ilonaihe?

kaikki ystävän tapaamiset alkavat siten, että mietitään, mitä ja missä syödään. Sitten tilataan jättimäärä ruokaa, jota ei saa syödä ennen kuin se on kuvattu. Ruoka ehtii jäähtyä session aikana. 

 

Kuulen jo paheksunnan, etten ole oikea ystävä, kun kirjoitan näin. Mutta kyllä muutkin läheiset pidättävät henkeään, kun joka ikinen rokka-annos pitää saada ikuistettua. Surullista, että elämän ainoa kohokohta on ruoka ja juoma. Ei pienintäkään tapahtumaa, ettei sitä kruunata punkulla tai kuoharilla. Syöppöys on rankka tauti ja kun elopainoa on sen verran, ettei mahdu lentokoneen penkkiin, elämä alkaa pyöriä pienissä ympyröissä. Surullista.