Jos perheeseen syntyy kehitysvammainen lapsi, niin onko suositeitavaa, ettei vanhemmat tee lisää lapsia.

Kehitysvammaisen lapsen syntymisen jälkeen rakastelukin on tuntunut ahdistavalta. On pelko taustalla, että syntyy uusikin lapsi kehitysvammaisena.

Avioliittomme peni pilalle, kun syntyi kehitysvammainen lapsi.

Riippuu. Osalle tulee jatkossakin sama, jos toisen vanhemman puolelta tulee jotain häikkää tai synnytyksessä jokin menee pieleen. Mikä lääkäri siellä on. Osalla taas se voi johtua syystä, joka ei estä lasten tekoa, eikä uusiudu. Pitäisi selvittää mikä on syynä tai miten sen hahmottaa, tai voiko.

Ei kai niin huono tuuri voi olla

Vierailija kirjoitti:

Avioliittomme peni pilalle, kun syntyi kehitysvammainen lapsi.

Miesvauva?

Jos synnyttää naisen, niin eikö se jo vastaa lievää kehitysvammaa?

Miksi ihmeessä kysyt tota täällä? Joku Konalan torakka varmasti antaa hyvää neuvoa!

Ei missään niin suositella, jos vain yksi kehitysvammainen lapsi on perheessä. 

Kehitysvamma ei ole mitenkään välttämättä tai edes usein perinnöllinen, useimmin vain sattuman kauppaa, huono tuuri kromosomilotossa. 

En äänestänyt noin tarkoitushakuisessa äänestyksessä. 

Jos pari on valmis hoitamaan toistakin kehitysvammaista niin se on ihan heidän oma päätös jos moisesta nauttivat

Vierailija kirjoitti:

Jos synnyttää naisen, niin eikö se jo vastaa lievää kehitysvammaa?

Itse asiassa miessukupuoli on se jolta puuttuu iso pala kromosimista

Mulla tuttavapiirissä perhe, jossa ensimmäinen lapsi vakavasti kehitysvammainen (nyt aikuinen, asuu laitoksessa). Toinen lapsi autisti ja kolmannella kai ainakin ADHD ja ehkä autismi. 

Vanhemmille tuli lopulta ero, mutta en ymmärrä miksi se kolmas lapsi piti tehdä siihen soppaan kun eivät jaksaneet kahdenkaan kanssa. Noh, jokainen tekee omat valintansa. 

Tiedetäänkö mikä on syy kehitysvammalle? Riippuu siitä. Onko molemmilla joku tietty perintöteki eli suuri todennäköisyys, että sama toistuu vai onko tekijä vain toisella eikä ole niin herkästi vallitsevaksi tuleva jne. Ja joskushan synnytyskomplikaatio voi olla kehitysvamman syynä.

Eli kannattaa selvittää löytyykö syy kehitysvammalle ja mikä olisi sitten sen todennäköisyys uusiutua ennen kuin tekee päätöksiä.

Riippuu omista voimavaroista. Uusi lapsi ei saa olla pois erityislapsen tarvitsemasta tuesta. 

Olen seurannut läheltä perhettä, jossa vanhimmalla lapsella on lievä kehitysvamma ja adhd. Tarvitsee tai tarvitsisi ihan valtavasti tukea. Vanhemmilla oli halu saada tyttölapsi ja tekivät lapsia niin kauan että saivat tytön. Viides lapsi oli tyttö. 

Vanhin erityislapsi, nykyisin jo -nuori ei todellakaan ole saanut noin suuressa perheessä suhteellisen pienillä ikäeroilla (1-2 v) olevien sisarusten keskellä tarvitsemaansa erityistä tukea ja kasvatusta ja oireilee todella pahasti ja vanhemmat kokevat olevansa kädettömiä. Vanhimmasta lapsesta tiedettiin jo välittömästi syntymän jälkeen, että on enemmän tai vähemmän erityinen, eli kyse ei ole siitä, että tuo olisi selvinnyt vasta kun muut lapset oli tehty.

Mielestäni olennaista on, onko kyseessä jotain periytyvää vai sattumanvaraista. Itse en tekisi enempää, jos riski myös toiseen vammaiseen lapseen on enemmän kuin 1/10.

Ehdin saada kaksi lasta lisää ennen esikoisen kehitysvammadiagnoosia. Eipä niitä voinut enää palauttaa, ovat terveitäkin kaiken lisäksi.