Isoisä haluaa kuolemansa jälkeen tavaransa varastoitavaksi meille
Olemme ostaneet omakotitalon miehen isältä. Tämä isoisä muutti tuolloin kerrostaloon. Sovittiin, joitakin hänen tavaroitaan jää varastoon talomme vintille, koska kerrostalossa rajalliset säilytystilat. Kyseessä on suvun talo, ja vintille oli jo tätä ennen keräytynyt tavaroita poismuuttaneilta tädeiltä ja sediltä sekä isosedältä, joiden lapsuudenkoti tämä on.
Nyt isoisälle on tullut ikää lisää ja hän on alkanut jutella, ettei tee testamenttia, mutta toivoo, hänen tavaransa säilötään hänen kuolemansa jälkeen meidän vintille.
Itse en tätä halua. Vintillämme on jo liikaa tavaraa muutenkin. Olen jo pitkään pelännyt, isoisä joutuu hoivakotiin tms., ja hänen tavaroitaan aletaan kantaa vintillemme. Mieheni siis mielellään vastaanottaa tavaraa. Itse taas pidän vinttiämme palovaarallisena siellä olevan tavaramäärän takia.
Miten tässä tulisi toimia?
Miten ihmisen viimeiseen tahtoon tulisi suhtautua? Jos me säilytämme isoisän tavarat, tulisiko myös meidän jälkeemme tulevien sukupolvien säilyttää ne?
Meidän lastemme lapsuudesta olen voinut säilyttää vain hyvin rajallisen määrän tavaraa, koska vintti on jo täynnä muiden ihmisten tavaroita. Ei sillä, että näkisin järkeväksikään hillota tavaraa. Kullakin lapsella on nk. muistojen laatikko, joka saavat utselleen, jos heitä joskus kiinnostaa.
Mutta isoisän tavarat ja hänen eräänlainen viimeinen tahtonsa kuolemansa jälkeen, miten se kanssa tulisi toimia?
Kommentit (26)
Kun papparainen kuolee niin kuolinpesä määrää mitä tavaroille tehdään. Yleenså ne myydään. Ja voitte tuolloin myös vaatia että papan tavaraoita ei teillä säilötä. Teidän talohan se on.
No hänen kuolemansa jälkeen teette tavaroille mitä haluatte. Mitä tuossa on nyt miettimistä.
Voitte myös ilmoittaa että kaikki-hakekaa kamanne. Tarviitte vintin omaan käyttöön. Velvollisuus heillä on kamansa hakea. Ellei sit irtaimisto kuulunut kauppaan ja nyt ne on teidän tavaroita
No älä nyt ole naiivi. Tavarat kaatikselle heti kuoleman jälkeen.
En ole isoisä mutta sairastuin parantumattomaa syöpään ja aloin valmistautua kuolemaani. Siksi raivasin kodistani kaiken mahdollisen, jotta poikani ei kuoltuani joutuisi kuseen. Hänelle ei jää taakaksi mitään mitä hän ei itse halua pitää.
Kaappini ovat tyhjät, ja nyt minulla on vain se mitä itse loppuelämäni aikana tarvitsen.
Muistakaa: toisen aarre on toisen roska.
Teillä on siis sellainen klassinen koko suvun varastotalo. Onko ne tavarat jotain antiikkihuonekaluja tai muuta antiikkia vai Liisa-tädin käsityölehden vuosikerta 60-luvalta ja vanhoja kattiloita, kenkiä ja ties mitä rojua?
Vierailija kirjoitti:
Lahjoittakaa jonnekin / jollekin.
Toisen omaisuutta ei voi lahjoittaa
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän siitä tarvitse välittää. Isoisä ei voi kuolemansa jälkeen tulla valittamaan.
Ja miksi ihmiset ylipäätään varastoivat tavaraa? Eikö tavara ole tarkoitettu käytettäväksi? Varastoissa makaavaa tavaraa ei voi käyttää.
Haloo!
Itse hävitin kuolleen isoäitini tavarat. Nyt elämässä kummittelee. Öisin kuuluu huutoa ja tavarat kolisee. Hankala niitä enää saada takaisin, eli Kait se on tällääistä koko loppuelämä.
Tuskin se niitä tavaroita tulee hakemaan kuoleman jälkeen...
Häh. Naurettavaa. Kun isoisä on kuollut joku perii hänet. Ja nuo tavarat. Jos ette itse halua käyttöön (!) ja kukaan muu ei halua niin sitten vaan suoraan kiertoon. Ihan normaali homma.
En ottaisi tavaroita vastaan vaan sanoisin, että pidä tavarasi.
Ihmeen pyhäinjäännöksiä. Arvotonta roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin se niitä tavaroita tulee hakemaan kuoleman jälkeen...
Kummittelu on mahdollista.
Tuskinpa se miehesikään muistaa mitä kaikkea siellä vintillä on. Kysyt suvulta sitten kuka haluaa,jos ei hakijoita niin annat pois. Ja piste. Tai annat roinan olla ja muutat itse pois. Olisitko oikeutettu puoleen tavaroista? Myyt ne miten haluat.
Ei pidä luvata mitään, mitä ei pysty täyttämään. Olkaa vaiti kun asiasta tulee puhe tai sanokaa jotain epämääräistä, ja kuoleman jälkeen tehkää mitä tahdotte
Vaikea uskoa kyllä, että aloitus on totta, vanhat ihmiset ei yleensä takerru tavaraan noin paljon, että ne kuoleman jälkeen pitäisi säilöä. Ovat nähneet kuolemaa jo sen verran että tajuavat, että kuollut ei tartte tavaraa.
Jos takertuu tavaraan, on kyseessä alkava dementia.
Mutta kuten sanoin, ap, juttusi kuulostaa tosi tteoreettiselta. Miksi nämä isosedät ja muut eivät ole hakeneet tavaroitaan pois tai heidän jälkikasvunsa, tai miksi ette ole heivanneet niitä pois. Tuo että oman ydinperheen tavaroille ei sit ole ollut tilaa, kuulostaa naurettavalta uhriutumiselta.
Pääsiäisen kunniaksi iso kokko pihalle. Sillä niistä pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjoittakaa jonnekin / jollekin.
Toisen omaisuutta ei voi lahjoittaa
Tyypin kuoleman jälkeen ne on ap:n perheen omaisuutta.
3/5. Hauska tarina, mutta vähän liian överi.
Ei teidän siitä tarvitse välittää. Isoisä ei voi kuolemansa jälkeen tulla valittamaan.
Ja miksi ihmiset ylipäätään varastoivat tavaraa? Eikö tavara ole tarkoitettu käytettäväksi? Varastoissa makaavaa tavaraa ei voi käyttää.
Haloo!