Miksi hankitte toisen auton ja kannatko huonoa omaatuntoa?

ei siinä paljon voi moraaleja miettiä

enkä kanna huonoa omaatuntoa siitä, että teen työni ja maksan veroni. Vaihtoehtona olisi työttömyys. 80 km päässä Helsingistä ei julkinen liikenne tule lähellekään kotia.

että asumme pikkukaupungissa, jossa ei ole sisäistä julkista liikennettä. Kaupunki sijaitsee kuitenkin rautatien varrella ja meiltä on matkaa asemalle 2km ja toisessa päässä asemalta minun työhöni 1km, miehen työhön 10km.



Aluksi tein 80% työviikkoa ja kuljin töihin kävellen & junalla, miehelle ei mahdollista. Kun aloin odottaa kolmatta lasta päätimme ostaa toisen auton, että en olisi lasten kanssa ihan avuttomana keskellä ei mitään, kun mies on töissä. Töihin palattuani olen kulkenut koko ajan autolla, koska lasten hoitopäivät ovat näin lähes 2h lyhyemmät.



Ja lisähuomautuksena, työpaikkamme sijaitsevat päinvastaisissa suunnissa 40km päässä kotoamme. Moottoritietä pääsee molempiin.



Nyt tulossa neljäs lapsi ja farkku on pakko vaihtaa tila-autoon (eisentään jenkkiin kuitenkaan! :-). Toiseksi autoksi (miehen kauppakassiksi) jää pieniruokainen pikku-diesel.

Tunnen vain oloni hölmöksi istuessani tunnin bussissa matkalla jonka kulkisi 20min autolla samalla kun tiedän työnantajani toivovan työpanostani ja vauvani odottavan minua päiväkodin pihalla.

ehkä vielä "radikaalimpia" valinnassamme: Päätimme olla muuttamatta paikkaan, jossa toiselle autolle olisi erityistä tarvetta. Mutta asumispäätöksiin vaikuttavat toki monet seikat, eikä kaikilla varmaan ole samaa mahdollisuutta kuin meillä valita.

Sitäkin mietin, että jos joskus elämässämme "oikeasti" tarvitsisimme autoa niin nyt kun lapset ovat pieniä, eikä sitten kun olemme muuten vain vanhoja ja väsyneitä/kyynistyneitä.

Tiesin kyllä muuttaessa, että toisen auton tarve voi tulla esille. Tähän muuttamista en kuitnkaan kadu, koska tätä kautta toteutan muita meille tärkeitä arvoja. Siksi pohdinkin autoasiaa, se kun EI ole välttämätöntä. Olisiko siis oikein, että lapsenikin osallistuvat maapallosta huolehtimiseen panoksellaan viettämällä hiukan kauemmin aikaa hoidossa. Ja oppivat sitten muita hyviä arvoja ja julkisen käyttöä?

koska tarvitsemme kaksi autoa. Emme asu taajama-alueella ja julkinen liikenne on olematonta. Jos meillä ei olisi kahta autoa, toisen meistä pitäisi jättäytyä työttömäksi /kotiin. Toisen auton ollessa huollossa (yleensä max kaksi päivää) yleensä jommankumman työnantajan pitää joustaa työajoissa jotta pääsemme molemmat töihin.

jossa julkiset eivät kulje kuin jollain suunnalla, ja matkaa on useampi kilometri kauppaan, muskariin, neuvolaa tai seurakunnan kerhoon, ja mies käy töissä 40 kilometrin päässä, niin pitäisikö vielä pohtia, tarvitseeko oikeasti kahta autoa??

(Lue: klo 17 jälkeen ei ollenkaan ja päiväsaikaan huonosti), ja minä ja mies teemme hieman eri työaikaa ja hieman eri suunnilla. Illallakin pitää molempien päästä liikkumaan, ja mennään usein ristiin joten kaksi autoa on aika lailla pakko olla.

että minä käyn tosiasiallisesti työpaikalla 2 krt/vk ja muut päivät teen etätöitä. Eli autolla ajamista tuolla isolla autolla ei tule paljon viikossa (onneksi). Kotipäivinä haen lapset kävellen 1,5km päästä päiväkodista. 1-luokkalainen kävelee 2km kouluun ja kotiin.

JOS meillä olisi vain yksi auto, pitäisi sen olla tila-auto, joka kuluttaa todennäköisesti lähemmäs 10l/100km. Nyt kun meillä on kaksi autoa, miehellä on se pikku-diesel, jonka kulutus jää alle 5l/100km. Ja miehen on pakko käydä päivittäin töissä toimistolla.

Olen järkeillyt, että kokonaisuutena näin on paras. Sekä meille että ympäristölle. Muuten yritämme ja haluamme elää mahdollisimman ekologisesti, kierrätämme käytännössä kaiken, ostamme vain tuulisähköä, hankimme aurinkopanelit jne. jne.

Toivottavasti tekin pääsette ratkaisuun ja mielenrauhaan ratkaisunne kanssa! :-)

Sitäkin mietin, että jos joskus elämässämme "oikeasti" tarvitsisimme autoa niin nyt kun lapset ovat pieniä, eikä sitten kun olemme muuten vain vanhoja ja väsyneitä/kyynistyneitä. Tiesin kyllä muuttaessa, että toisen auton tarve voi tulla esille. Tähän muuttamista en kuitnkaan kadu, koska tätä kautta toteutan muita meille tärkeitä arvoja. Siksi pohdinkin autoasiaa, se kun EI ole välttämätöntä. Olisiko siis oikein, että lapsenikin osallistuvat maapallosta huolehtimiseen panoksellaan viettämällä hiukan kauemmin aikaa hoidossa. Ja oppivat sitten muita hyviä arvoja ja julkisen käyttöä?

Minun valintani on ollut aina, että kaksi autoa pitää olla, jos se oleellisesti lyhentää lapsen hoitopäivää. Meillä se näin tekee eli lapsi olisi 2 tuntiakin pidempään hoidossa, jos ei olisi kahta autoa.



Olen muuten aika ympäristötiedostava ihminen ja tavallaan autolla kulkeminen tuntuu pahalta. Oman lapsen hyvinvointi ja perheen kanssa käytetty aika ei tunnu kuitenkaan pahalta. Lisäksi kannattaa näissä asioissa muistaa, että onhan noita tutkimuksiakin tehty, että autolla kulkeminen voi olla jopa vähemmän kuormittavaa kuin vaikka jalan, jos ihminen syö paljon lihaa. Kaverini hyvin aina muistuttaa, että esim. koira on pahempi ympäristöongelma kuin katumaasturi. Meillä ei koiraa ole eikä tule ja kun auton valitsee vielä vähän haitattommamman kuin katumaasturin, niin en aio kyllä kovin huonoa omaatuntoa potea kakkosautosta.



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009102310478810_uu.shtml



Sen sijaan meillä on myös kesäauto, josta podenkin sitten huonoaomaatuntoa, vaikka silloin kun sillä ajetaan, niin luultavasti aina kaksi muuta autoa seisoo, paitsi joskus perjantaisin keväisin ja syksyisin, kun jompi kumpi saattaa ottaa kesäauton tavallisen auton sijaan alleen. Mainittakoon, että viime kesänäkin tähän kolmosautoon tuli noin 2000 km mittariin, joten sen ympäristörikos voidaan siihen ehkä hivenen suhteuttaa kuitenkin.