Anopit: Onko outoa, jos miniä soittelee huvikseen sinulle?
Minulla ja anopilla on hyvät välit, mutta viestitelen tai soitan hänelle vain jos on jotain erityistä asiaa. Oma äitini on kuollut vuosia sitten ja kaipaan puheluitamme. Anopin kanssa voisi jutella samalla tavalla. Esim. tiedän varmaksi, että hän on kiinnostunut kuulemaan mitä lapsemme ovat tehneet. Siskolleni en viitsi hehkuttaa lapsiamme, kun hänen lapsillaan on kaikenlaista ongelmaa ja puhelumme menevät lähinnä hänen lastensa vaikeuksista puhumiseen. Kavereitani eivät lastemme asiat varmaankaan kiinnosta, en ainakaan viitsi jutella aina heistä.
Olen vähän kateellinen, kun kuulen miehen juttelevat pitkään äitinsä kanssa. Minäkin haluan! Olisiko outoa?
Kommentit (9)
Minä soittelen anopille ja anoppi minulle. Välillä on jotain tikusta tehtyä asiaa, välillä ei sitäkään. Puhelu kestää minimissään tunnin, joskus kaksi. Puheenaiheet vaihtelevat kaukaa historiasta tähän päivään. Loppukesästä olimme molemmat sairaalassa eri paikkakunnilla, molemmat yksin omassa huoneessaan. Silloin oli oikein kiva, kun oli juttuseuraa edes puhelimessa.
Mun anoppi on mun paras ystävä. Soitellaan ja viestitellään päivittäin
Olisin hyvin ilahtunut jos miniäni soittelisi jutellakseen. Terv anoppi
Miksi et ota omasta suvustasi jotain tätiä tai serkku. Tai ehkä anoppi sitten juttelee.
Se olisi tosi ihanaa.
Voithan sä kertoa tuon mitä aloitukseen kirjoitit. Luultavasti anoppi olisi todella otettu
Soittelemme anopin kanssa puolin toisin, lähes päivittäin. Hänelle on helpompi puhua kuin omalle äidilleni. Se mikä on parasta, lapset soittelevat myös mummille ja mummi heille. Olen onnellinen, kun elämässäni on anopin kaltainen ihminen.
Tottakai voit soitella.
Mulla oli maailman paras anoppi minulle. Soiteltiin, hän vietti meillä paljon aikaa, auttoi, aina tuki ja kannusti.
Oli hauska, huumorintajuinen, tuli viikollakin töiden jälkeen meille. Viikonloppuisin tuli appiukon kanssa auttamaan kun tehtiin polttopuita, pihahommissa.
Kun rakennettiin taloa, oli korvaamaton apu, kuin myös appiukko. Meillä pieni lapsi, ja toinen syntyi samaan aikaan.
Laitoin heille aina ruuat, kuin myös leivon ja pakkasin heille kotiin viemiseksi niitä, lämmitin saunat, jäivät joskus yöksi.
Koskaan, ei koskaan moittinut minua, aina kannusti, poikaansa kyllä moitti, siis miestäni 😂 joskus, kun oli aihetta.
Oli kova paikka, kun hän yhtäkkiä kuoli, tosi kova. Hän oli minulle läheisempi, juttelevampi, kannustavamoi ja hyväksyvämpi kuin oma äitini.
Kaipaan häntä kovasti.
Rohkeasti vain lähestyy, ja anna hänen lähestyä. Saatte kumpikin kokea hienon ja läheisen ihmissuhteen.
Ei ole outoa. Voisit aloittaa lähentymisen liittymällä aluksi miehesi puheluun, Kysy miehesi mielipidettä.