Tunteeko kukaan muu masentunut valtavaa syyllisyyttä olotilastaan?
Masennus on sellainen paha minussa, että se on kääntynyt vahvaksi itsevihaksi. Miksi minä olen näin heikko ja surkea. Miksi en ole vahva ja sisukas vaan jään tämän alle. Vihaan tätä ja itseäni todella paljon.
Tämä paska olotila saa voimakkaat itsetuhoiset ajatukset aikaan enkä pysty enää välittämään mistään mitä tapahtuu. Odottaa vain, että kaikki on ohi ja vihdoin kuolee. Hävettää sekin ettei jaksanut ja sitä miettii läheisiään mutta enää en välitä niin paljoa että se olisi este päätökselleni. Vointi vaan on sellainen että tietää ettei jaksa itseään enää.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Joskus, mutta sitten kylmetin kaiken.
Olen kylmettänyt myös niin hyvin kun pystyn. En välitä mistään enkä itsestäni mutta tunnen todella voimakasta syyllisyyttä ja häpeää alituiseen. Näin on aina ollut mutta masentuneena kaikki tulee vielä ryminällä päälle ja koen etten ole sopiva ihminen tähän yhteiskuntaan ja elämään. -ap
Mitä tohon vois vastata. Kaikesta huolimatta itse ajattelen etten ole osaani valinnut.
No tavallaan, kun haluaisi olla terve ja jaksava, mutta on jumissa tässä ikuisessa pimeydessä ja toimintakyky on heikko. Ei jaksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan, kun haluaisi olla terve ja jaksava, mutta on jumissa tässä ikuisessa pimeydessä ja toimintakyky on heikko. Ei jaksa mitään.
Just näin.
Kyllä, etenkin kun on lapsia. Hoidan kyllä parhaani mukaan ja yritän olla välittävä, mutta mitään iloista ja pirteää äitiä minusta ei kyllä saa puserrettua ulos.
Joskus, mutta sitten kylmetin kaiken.