Sekoan, tarkistan töissä asioita sataan kertaan ja silti pelkään että olen mokannut jotenkin.

Sama. Aivan järjetöntä, mutta sitten tulee ahdistus, kun tietää jo tarkististaneensa ja silti löytyy virhe. 

Jos ei ole ihmishengistä kyse niin tuskin voit kovin mittavaa vahinkoa saada aikaan mitenkään. Niin tärkeä et ole, ja se on ihan iloinen asia vaan.

Siellä on varmaan ovenkahvat jo irronneet toistuvien kokeilujen jälkeen ennen lähtöä onko varmasti kiinni. 

Kuulostaa työuupumukselta. Tai ainakin minun burn outtini oireili juuri noin. Jäin pois töistä ja valitettavasti neuroosit siirtyivät kotiini joksikin aikaa, mutta sain apua ja nyt vähän helpottaa. En vaan uskalla hakea töitä, koska pelkään sairastuvani uudelleen...

Työkyvyttömyys eläkkeelle.

Ehkä sulla on OCD vikaa tai sitten olet vaan uupunut.

Sama täällä, vaikka ei ole mistään maailman tärkeimmästä ammatista kyse.

Todella tuttua! Saatan miettiä koko viikonlopun ihan älytöntä asiaa, kuten jätinkö siivouskaapin vesihanan päälle. Järjellä tiedän, etten jättänyt, mutta asia vaivaa silti. Pää hajoo!

Olin samanlainen, kunnes työtehtävät muuttui ja tuli niin kiire, etten enää ehdi tarkistella moneen kertaan. Ja siltikään ongelmia ei ole tullut. Pitää vaan väkisin opetella luottamaan itseensä 😊

Lapsesta asti ollut vastaavaa. Jos ei pakonomaista fyysistä tarvetta tarkistuksille niinkuin nyt aikuisiällä kun kaikki on omalla vastuulla, niin aina ollut pelko päällä siitä että pieleen menee kumminkin tai jotain itsestään selvää on unohtunut huomioida.

Vaativa persoonallisuus, sukua pakko-oireiselle häiriölle diagnosoitu aikuisiällä. Samoin ahdistus- ja masennusdiagnoosit sekä paniikkihäiriö. Tähän vielä juuri diagnosoidut ADHD unohteluineen ja sähläämisineen ja Asperger-painotteinen autismi(vanhentunut termi itsessään, Asperger) kontrollintarpeineen muodostavat mielenkiintoisen, ristiriitaisen cocktailin.

Taistelin juuri itseni kauppa- ja apteekkireissulta kotiin ja tajusin etten unohtanut mitään mitä piti ostaa, vaikka tarkoituksella taas testasin päätäni ilman kauppalappua. Ensi kerran pitää käydä kaupassa vasta maanantaina, kirjoitushetkellä on torstai ja olo on jo helpompi kuin ennen kauppareissua. Mitättömiä pohdintoja jollekin, mutta itselleni nimenomaan näistä pienistä voitoista on se tsempinjyvänen eteenpäin löydettävä ja niitä pitää välillä hakemalla hakea, toki kulloistenkin voimavarojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Todella tuttua! Saatan miettiä koko viikonlopun ihan älytöntä asiaa, kuten jätinkö siivouskaapin vesihanan päälle. Järjellä tiedän, etten jättänyt, mutta asia vaivaa silti. Pää hajoo!

Täällä samasta kärsivä. Mä otan kaikista vesihanoista, ikkunoista (ettei vahingossa jää auki ja lintu tule sisälle), sähkölaitteista, tyhjistä roskiksesta ym. kuvat kännykällä ennen kuin pääsen lähtemään yöksi pois kotoa. En sitten juuri koskaan tarkista niitä kuvia reissun aikana, mutta tiedän, että tarvittaessa voin. Toki joskus pelkään, että jääkaapin ovi on auennut itsestään tms., mutta tämä on silti auttanut tosi paljon.

Opettele tavasta irti, kirjoita vaikka lista jo suoritetuista asioista tai sano ääneen useamman kerran asiaa tehdessä, jotain mikä auttaa muistamaan "nyt suljen oven, avain on taskussa".

Helsingissä on erikoishoitoa OCD häiriöistä kärsiville. Googlaileppa ja hakeudu hoitoon, siinä oli mauistaakseni myös etä mahdollisuuksia.