Jollekin sopii mindfulness

Joillekin taas bodyfulness. Sitä taidetaan sanoa kehopositiivisuudeksi. Tai lihavuudeksi. 

Totta on. Mulla oli nuorena paniikkihäiriötä, ja se usein alkoi juuri hengityksen tarkkailemisesta. Yhtäkkiä alkoi tuntua, että vaikka henki kulkee, se ei jotenkin "vaikuta" ja olisi hapenpuute. Sitten sitä panikoitui, hengitys tiheni hyperventilaatioksi, tuli lisää fyysisiä oireita siitä, ja lopulta päällä täysimittainen paniikkikohtaus joka tuntui lähinnä joltain sairaskohtaukselta johon todennäköisesti kuolee tässä ja nyt.

Vaikka en ole enää yli 10 vuoteen kärsinyt ahdistuneisuudesta tai paniikkihäiriöstä, en silti tieten tahtoen alkaisi hengitystä tarkkailla meditaatiomuotona. Ne assosiaatiot ahdistukseen ja paniikkikohtaukseen vaan on liian vahvat. 

Mutta mindfulnessia voi toki tehdä ilman hengitykseen keskittymistäkin. Esim. niin että keskittyy kaikkiin aistimuksiin tässä hetkessä. Ahdistukseen taipuvaiselle kohteen valinta oman kehon ja mielen ulkopuolelta voi olla turvallisempi vaihtoehto, niin ei tule paniikkia siitä mitä kehossa tai mielessä tapahtuu. Ahdistunut kun usein huolestuneesti tarkkailee niitä muutenkin liikaa.