Mitä mieltä ip-kerhon ohjaajan työstä?

Lapset haluavat kotiin väsyneenä, ei kerhoon koulun jälkeen. Osa pärjää jo jos iso lapsi tai kotona toinen vanhempi, mummo, joku. On huono asia tunkea lapsia iltapäiväkerhoon, ellei ole pakkotilanne ja silloinkin voi olla vaihtoehtoja. Osa lapsista ei halua liian aktiivista toimintaa enää iltapäivällä, ellei ole vilkas lapsi. Mitä kerho tekee. Koska virikkeitä on liikaa koulun lisäksi tai liian vähän?

Vierailija kirjoitti:

Lapset haluavat kotiin väsyneenä, ei kerhoon koulun jälkeen. Osa pärjää jo jos iso lapsi tai kotona toinen vanhempi, mummo, joku. On huono asia tunkea lapsia iltapäiväkerhoon, ellei ole pakkotilanne ja silloinkin voi olla vaihtoehtoja. Osa lapsista ei halua liian aktiivista toimintaa enää iltapäivällä, ellei ole vilkas lapsi. Mitä kerho tekee. Koska virikkeitä on liikaa koulun lisäksi tai liian vähän?

Iltapäiväkerhohan on lähinnä tarkoitettu ekaluokkalaisille - lapsille, jotka ovat jo tottuneet olemaan eskarissa pääasiassa koko vanhempien työpäivän ajan. Ei siellä niitä lapsia ole, jotka ennenkin on voitu hakea kahden maissa kotiin.

Meidän ekaluokkalaiselle se on ainakin aikaa leikkiä kavereiden kanssa, silloin neljältä yleensä soittelevat, saavatko jäädä vielä kerhon jälkeenkin hetkeksi koulun pihalle leikkimään tai mennä kaverille/tuoda kaverin kotiin. Ei todellakaan mitenkään raskasta.

Ohjaajat taas ainakin täällä vaikuttavat siltä, ettei heitä voisi toiminta vähempää kiinnostaa. Vaikka meidän koulun ip kerhossa eivät ainakaan mitään varsinaista ohjattua toimintaa järjestä, vaan ihan vain valvovat lapsia kun nämä leikkivät ja pelaavat säästä riippuen koulun pihalla tai liikuntasalissa.

Oma lapsi tykkäsi, siellähän ne kaikki kaveritkin olivat ja se ip oli se aika, kun kavereiden kanssa pääsi vapaasti leikkimään ja viettämään aikaa. Tykkäsi myös askarrella. Monesti soitti ja pyysi saisiko jäädä viiteen, kun kaverikin oli siihen. Aika leppoisaa hommaa ohjaajille ilmeisesti.

Iltapäivähoitoa tarvitsevat kipeimmin ne lapset, joilla on erilaisia haasteita pärjätä kotona turvallisesti.

Lapsi saattaa tarvita arjen tueksi lääkityksen. Lääketaso laskee iltapäivällä ja se ja oppimispäivän aikana kertynyt kuormitus saattavat luoda lapselle hankaluuksia pärjätä ja jaksaa vielä tunteja isossa ihmisjoukossa. Tukea tarvitsemattomankin lapsen energiat saattavat olla koulupäivän aikaisen sosiaalisen tai opillisen pinnistelyn jäljiltä vähissä. 

Mahdolliset koulupäivän aikana syntyneet vuorovaikutukselliset lataukset saattavat siirtyä ja kertautua iltapäivähoidossa. Iltapäivätoiminnassa on lisäksi usein eri luokkien lapsia, joten oman roolin haku ja kontaktien määrä kasvaa.

Mutta lapset ovat silti ihania. He ovat kehittyneempiä kuin varhaiskasvatusikäiset ja osaavat tehdä paljon itse. Toki myös kyseenalaistaa ja uhmata. He ovat myös fyysisesti isompia, joten voimaa löytyy jos sitä tulee käyttäneeksi. 

Iltapäivätoimintaan on haluttu omat tavoitteelliset suunnitelmansa. Moni lapsi haluaa koulun jälkeen olla ilman ohjattua toimintaa, ymmärrettävästikin (kuka siellä kotona ohjelmoi koko ajan?). 

Iltapäivätoiminta on perin näkymätöntä yhteiskunnallisesti. Monesti ohjaaja tietää hyvin paljon lapsen voinnista, mutta hänen asiantuntijuuttaan ei hyödynnetä eikä tueta. Jopa oman työnantajan silmissä ohjaajat saattavat olla merkityksettömintä pohjasakkaa. Silloin tulee itse muistaa oman työn merkittävyys lapsille. Parhaiten sen muistaa, kun huomaa yhteisen ilon, lapsen luottamuksen, uskalluksen näyttää niitä voimakkaitakin tunteita. Kollegiaalinen tuki on jaksamisen kannalta hyvin tärkeää! Koulun puolelta sitä ei välttämättä saa, niin kurjaa kuin se kokonaisuuden kannalta on. 

Onko ap ip?

Ihan kivaa duunia oli ainakin sillon ysärillä kun lapset vielä oli normaaleja ilman mitään kirjainyhdistelmiä.