Miten ponnistaa ylös masennuksesta?
Siihen on siis ns oikeita syitä, kuten läheisen kuolema, avioero ja vastikään tullut parantumattoman syövän diagnoosi. Välillä tuntuu, että en meinaa millään jaksaa. Kyse on nähtävästi masennuksesta, kun en meinaa nähdä tulevaisuuteen, vaan ajattelen vain kuolemanodotusta. Mistä sitä kuitenkaan tietää tarkalleen sen ajankohtaa, voi siinä mennä jopa vuosia. Pitäisi alkaa elää täyttä elämää ennen sitä, mutta olen niin alakuloinen ja toivoton, että en jaksa edes harrastaa liikuntaa, mitä ennen tein. Miten ihmeessä tällaisesta voi toipua?
Kommentit (3)
Ei siitä tahdo omin voimin päästä. Minulla ainoa mikä auttaa krooniseen masennukseen on lääkkeet. Nyt olen sinnitellyt puoli vuotta ilman ja oireet on yksi kerrallaan palanneet. Olen turta, väsynyt ja mikään tai kukaan ei kiinnosta. Olen miettinyt pitääkö luovuttaa ja aloittaa lääkitys. Mikään muu ei ole koskaan auttanut.
Lääkkeet. Älä kuuntele lääkevastaisia kauhutarinoita. Lääkkeet pelasti ihan koko aikuisen elämäni, vuosikausien masennuksen jälkeen. 10mg citalopramia/vrk on mun annostus, olen noussut jaksavaksi aikaansaavaksi onnelliseksi ihmiseksi. Vuodenpäivät anna itsellesi rauhassa aikaa lääkkeen kanssa (ellei ole jotenkin niin epäsopiva että kannattaa kokeilla toista lääkettä).
En osaa oikein antaa neuvoja sinulle. Talvi on muutenkin haasteellista aikaa monelle ihmiselle. Itse yritän vaan mennä päivästä toiseen, odottaen joulua ja uutta vuotta.