Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten mulle voi käydä näin...
15.04.2011 |
Mun elämä on kirottu tai jotain...
Hain Lahden muotoiluinstituuttiin ainakin 6kertaa valokuvaus puolelle. Viimeisellä kerralla vuodatin kaikki osaamiseni ennakkotehtäviin, no kutsua ei tullut ja soitin koululle, että tulen hakemaan työni pois. Puhelimessa ollut nainen alkoi vähän vinkua, että ei töitä löydä koska niitä on niin paljon. No kuvailin sitten työni ja nainen kysyi: "etkö sinä saanutkaan kutsua pääsykokeisiin". Ja juu tiedän että sinne on vaikea päästä, mutta nainen muisti työni ja haki sen myös minulle.
Kävin tällä viikolla kauppaamassa itsetekemiäni tuotteita erääseen liikkeeseen. Myyjä sanoi:olisit tullut viime viikolla niin olisin ostanut nämä, mutta nyt olen tilannut tuotteet eräältä toiselta.
Viime syksynä sovin että teen yhdelle suojeluyhdistykselle neuvontaa tänä kesänä ja nyt luin että neuvontaa tekeekin yksi kavereistani...
Mä olen aina kakkonen... aina aina aina
Kommentit (11)
eka viesti oli vaan alkua mun elämästä... mulle käy tosi usein myös niin että olen kahden viimeisen joukossa ja minua ei valita... siis työhaastatteluissa.
Vaikea olla pää pystyssä kun tuntuu, että joku vasaroi sitä koko ajan alas päin...
Kiitos tsempistä pakostihan tää paska menee eteen päin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko olla että olet hieman ehkä alkanut olla epätoivoinen ja se näkyy noissa haastattelutilanteissa?
Itsevarmuus kun on valttia nykyään..
kaikessa että olen epätoivoinen... no nyt en ole päässyt edes haastatteluihin joten en ole päässyt esittämään kaikkea epätoivoani...
V*tuttaa sellainenkin että luokkakaverini sai minun kesätyöpaikan ja tuli kesän jälkeen kouluun ja valitti kun oli niin tylsä kesätyö... mä olisin tehnyt sen homman iloissani ja mukisematta...
ap
Nii helppoahan se on sanoa että tsemppia nyt kovasti.. Muistan mitä oli katsoa vierestä miehen epätoivoa. Ei siinä "tsemppailu" kovasti auttanut.
Elämä on kyllä epäreilua. Joskus vaan tuntuu että kaikki paska kasaantuu yhdelle ihmiselle.
Onksulle koskaan kerrottu mikset saa noita hakemiasi duuneja?
mutta yhteen paikkaan laitoin kysenlyn että miksi minua ei valittu, koska haastattelussa sain sen käsityksen, että olisin valittu... Sieltä vastattiin että valitsivat toisen koska oli valmis aloittamaan työt heti. Ihmettelin vielä senkin jälkeen, että olisin minäkin voinut aloittaa heti, mutta minulta ei asiaa edes kysytty...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä....
Meillä ainakin sanotaan töissä esim. toimistotarvikkeita kauppaaville että viime viikolla juuri tilasimme... Eli sen kommentin perusteella et voi oikeastaan päätellä yhtään mitään. Ehkäpä työsi vain eivät ole kiinnostavia. Olen itsekin hakenut monta kertaa haluamalleni alalle, enkä ole päässyt edes pääsykokeisiin. En ole kylläkään hakenut töitäni takaisin koska ohjeissa on selkeästi lukenut "Töitä ei palauteta".
Ikävä tosiasia taitaa olla se että kaikki ei voi opiskella, saatikka työskennellä kivoilla aloilla. Jotkut meistä rahoittaa elämänsä tylsillä töillä, että voi sitten vapaa-ajalla tehdä mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poimia elämänhistoriasi epäonnisimmat tilanteet, luoda itsellesi persoona niiden kautta ja elää sen mukaan uusiakin epäonnistumisia toteen. Asenteesi on ärsyttävä ja näkyy muille kilometrien päähän. Olet jo valmiiksi luovuttamassa ja vittuuntuneen oloinen. Ryhdistäydy! Työskentele sen eteen et muutut positiivisemmaksi, ota yhteyttä vaikka life coachiin vai mitä näitä on.
Alue: Aihe vapaa
Uskon että harmittaa. Mutta älä lannistu. Mieheni on ihan superhyvä työssään (luova ala) ja oli pitkään aika kehnosti palkatussa työssä jossa teki koulutustavastaavaa duunia muttta ei sitä mitä oikeesti halusi. Haki aina uusia töitä, mutta jostain jäi kiikastamaan ettei saanut. Oli pari kertaa kahden viimeisen hakijan joukossa mutta jäi aina tokaksi. Meinasi ukolta usko loppua vaikka tiesi olevansa oikeasti hyvä.
Kunnes sitten viimein sitkeän yrittämisen jälkeen tärppäsi. Ja hän on nyt unelmatyössään :)
Mun poitti on: ÄLÄ LUOVUTA. Äläkä lopeta uskomasta itseesi. Kyllä se natsaa jossain vaiheessa, aivan varmasti.
Äläkä pahoita mieltäsi niistä pään aukomisista joita tulet viestiisi saamaan. Aina on niitä luusereita jotka nauttii muiden epäonnistumisista.
Häntä pystyyn vaan nainen :)