Lue keskustelun säännöt.
Lapsella todennäköisesti tunne-elämän häiriö, mistä se voi johtua?
10.12.2024 |
Onko pakko vaan todeta että on ollut todella huono vanhempi? Olin aiemmin ajatellut että olen ollut kohtalaisen hyvä. Minulla myös kaksi muuta lasta, heillä ei mitään vastaavaa ole, päinvastoin ovat melko tasapainoisia.
Kaikki mahdolliset vanhemmuuskurssit, perheneuvolat ym olen tämän lapsen kanssa käynyt, mutta suurta apua ei ole ollut. Toki itse koen pärjääväni lapsen kanssa varmasti paremmin niiden seurauksena. Koulussa opettajat tuntuvat osa olevan hukassa. Koulussa oireilu on huomattavasti pahempaa kuin kotona.
Jotain muitakin nepsypiirteitä lapsella on, ja saa nähdä mikä lopullinen diagnoosi sitten on.
Mistä tällainen häiriö voi johtua? Onko muita kenen lapsilla tämä diagnoosi?
Kommentit (20)
Tunne-elämän häiriö EI OLE nepsy piirre tai liity nepsy juttuihin!!! Tunne-elämän häiriö on mielenterveydellinen ongelma, jolla ei ole mitään tekemistä neuro tyypin kanssa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koulumaailmaa voi räätälöidä jokaiselle sopivaksi. Luokat on täynnä näitä erityisyyksiä jonka vanhemmat vaatii mahdottomia. Yksi aikuinen ei voi ottaa 25 tarpeita huomioon, pitää kuria ja vielä opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämän häiriö EI OLE nepsy piirre tai liity nepsy juttuihin!!! Tunne-elämän häiriö on mielenterveydellinen ongelma, jolla ei ole mitään tekemistä neuro tyypin kanssa!!
Tuota pitkälti yritin sanoa tuolla lusikka pois kupista, ei se nepsyn kuormitusoireilu ole tunne-elämän häiriö, tunne-elämän häiriö on kyllä olemassa, mutta se ei suoraan liity neurotyyppiin.
Kotona ilmapiirissä jotain joka kuormittaa? Jos oireilee koulussa voi kokea että se ei ole kotona turvallista. Yleensä oireillaan kotona jossa turvallista. Koulussa moni pinnistelee. Tai kotona ei laiteta rajoja. Ei kestä koulussa missä pitää kunnioittaa auktoriteettia
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämän häiriö EI OLE nepsy piirre tai liity nepsy juttuihin!!! Tunne-elämän häiriö on mielenterveydellinen ongelma, jolla ei ole mitään tekemistä neuro tyypin kanssa!!
Nepsyhäiriö = neuroPSYKIATRINEN häiriö. Ja tällainen yhdistetty termi juuri sen takia koska ne menevät niin usein päällekäin. On vaikea tietää mikä johtuu mistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona ilmapiirissä jotain joka kuormittaa? Jos oireilee koulussa voi kokea että se ei ole kotona turvallista. Yleensä oireillaan kotona jossa turvallista. Koulussa moni pinnistelee. Tai kotona ei laiteta rajoja. Ei kestä koulussa missä pitää kunnioittaa auktoriteettia
Koulussa on tosi kuormittavaa, on ollut kiusaamista jne. Kotona kyllä oireilee, mutta ei niin pahasti että se häiritsisi elämää, emme koe sitä niin vaikeana, kuten koulussa koetaan (oppituntien häiritseminen jne). Kotona on kyllä rajat, tiedän että usein siitä on näissä tapauksissa kysymys, mutta ei tässä. Lisäksi kotona on hyvä keskusteluyhteys, parempi kuin koulussa jossa kokee olevansa silmätikku. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi saada traumaattisia kokemuksia muualtakin kuin kotoa. Ihan kiusaaminen on yleinen syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suvussa on mielenterveysongelmia niin monella niistä on myös tapana periytyä.
Onko lapsi pienryhmässä koulussa? Jos ei ole niin vaadi paikkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua häiritsee tässä se, että aika selkeäksi ap syyttää koulua. Tyypillistä vanhemmilta juuri tämä, kotona kaikki ok, sitten ei uskota tai ihmetellään kun koulussa ei suju mikään.
Tottakai kotona sujuu kun siellä voidaan ottaa tämän nuoren yksilölliset tarpeet huomioon 24/7. Koulu imitoi tulevaa yhteiskuntaa, johon nuoren pitäisi sopeutua ja pystyä siellä toimimaan tietyissä rajoissa ja raameissa. Jos se ei nyt onnistu niin äkkiä vaatimaan nuorelle pienluokkapaikkaa. Voi olla kiven alla, mutta lopulta järjestyy kun huoltaja ei anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona ilmapiirissä jotain joka kuormittaa? Jos oireilee koulussa voi kokea että se ei ole kotona turvallista. Yleensä oireillaan kotona jossa turvallista. Koulussa moni pinnistelee. Tai kotona ei laiteta rajoja. Ei kestä koulussa missä pitää kunnioittaa auktoriteettia
Koulussa on tosi kuormittavaa, on ollut kiusaamista jne. Kotona kyllä oireilee, mutta ei niin pahasti että se häiritsisi elämää, emme koe sitä niin vaikeana, kuten koulussa koetaan (oppituntien häiritseminen jne). Kotona on kyllä rajat, tiedän että usein siitä on näissä tapauksissa kysymys, mutta ei tässä. Lisäksi kotona on hyvä keskusteluyhteys, parempi kuin koulussa jossa kokee olevansa silmätikku. T. Ap
Kiusaaminen aiheuttaa oireita lapselle! Et sinäkään hyvällä tuulella menisi töihin jos sua kiusataan. Lapsi ei vielä osaa käsitellä tunteita niinkuin aikuinen! Tuohon kiusaamiseen pitäisi puuttua yhtä lailla kun siihen että lasta tutkitaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee tässä se, että aika selkeäksi ap syyttää koulua. Tyypillistä vanhemmilta juuri tämä, kotona kaikki ok, sitten ei uskota tai ihmetellään kun koulussa ei suju mikään.
Tottakai kotona sujuu kun siellä voidaan ottaa tämän nuoren yksilölliset tarpeet huomioon 24/7. Koulu imitoi tulevaa yhteiskuntaa, johon nuoren pitäisi sopeutua ja pystyä siellä toimimaan tietyissä rajoissa ja raameissa. Jos se ei nyt onnistu niin äkkiä vaatimaan nuorelle pienluokkapaikkaa. Voi olla kiven alla, mutta lopulta järjestyy kun huoltaja ei anna periksi.
Kannattaa joskus viettää päivä siellä lapsen koulussa tarkkaillen millainen hullunmylly siellä pyörii päivästä toiseen, ei tarvitse ihmetellä miksi lapset oireilee nykyään niin paljon....
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee tässä se, että aika selkeäksi ap syyttää koulua. Tyypillistä vanhemmilta juuri tämä, kotona kaikki ok, sitten ei uskota tai ihmetellään kun koulussa ei suju mikään.
Tottakai kotona sujuu kun siellä voidaan ottaa tämän nuoren yksilölliset tarpeet huomioon 24/7. Koulu imitoi tulevaa yhteiskuntaa, johon nuoren pitäisi sopeutua ja pystyä siellä toimimaan tietyissä rajoissa ja raameissa. Jos se ei nyt onnistu niin äkkiä vaatimaan nuorelle pienluokkapaikkaa. Voi olla kiven alla, mutta lopulta järjestyy kun huoltaja ei anna periksi.
En syytä koulua, totesin vaan että koulussa oireilu on pahempaa ja koulussa koetaan se isompana ongelmana. Meillä ollut ilman muuta omat haasteemme myös kotona. Olen todella joutunut miettimään miten tätä lasta kasvatan ja hakenut myös apua ja tukea tähän. Olen ottanut esille lapsen haasteet neuvolassa, koululääkärissä koulun alkaessa jne, mutta niihin ei ole silloin puututtu. Ei siis ole aivan pienestä lapsesta enää kysymys. Nyt koulussa ollaan huolissaan lapsesta ja hänen oireilustaan. Tosi vaikea minun on puuttua koulussa tapahtuviin asioihin. T. Ap
Ja siis mitä tässä tarkoitetaan yksilöllisillä tarpeilla? Kyllä meillä kaikilta lapsilta vaaditaan kotona yhtä lailla samoja asioita, hoitavat läksynsä, kotityöt ja harrastukset. On nukkumaanmenoajat ja ruutuajat jne. T. Ap
Yhden nepsy tai tunnehäiriöisen lapsen perhettä sivusta seuranneena voin todeta, että iso ongelma on, että ei suhtauduta kriittisesti ja ohjaavasti lapsen toimintaan. Myötätunto ok, mutta mennään liikaa lapsen tunteeseen, vahvistetaan sitä ja kierre on valmis. Ymmärrettävää että lapsen ongelmien edessä vanhempi herkistyy, mutta vanhemman on oltava vahvempi, jotta lapsi ei koe olevansa aina uhri. Lapsi oppii nopeasti epätoivottuja käyttäytymismalleja, jotka jäävät tavaksi ja tietää mistä naruista aikuisia vedellä, koska seurauksia ei ole tullut.
Mitä on tunnehäiriö? Miten se ilmenee?
Eihän lapsi vielä edes voi hallita itseään. Etuotsalohko, tunteiden säätelijä, kehittyy liki kolmikymppiseksi.
Eli kun kuormittavammassa ympäristössä kuormittuu enemmän, niin se johtuu tasan tarkkaan vain siitä kuormittavasta ympäristöstä, että alkaa oireilemaan kuormittumistaan.
Jos kotona on parempi, niin silloin vika ei todellakaan ole vanhemmassa. Se että lapsen neurotyyppi on mikä on, niin siihen ei mitkään vanhemman syyllistämiset ja vielä vähemmän lapsen kuormittaminen enemmän auta.
Minuä ärsyttää tuo "tunne-elämän häiriö", vaikka tunne-elämässä ei olisi häiriötä jos kuormittava ympäristö poistuisi sitä aiheuttamasta. Tilannetta voi verrata vanhaan vitsiin missä henkilö menee valittamaan lääkärille kun silmään sattuu aina kahvia juodessa ja lääkäri käskee ottamaan lusikan pois kupista niin kipua ei enää tule. Se vain että lapset eivät voi ottaa niitä kuormittavia tekijöitä pois ilman että aikuiset tekevät asian eteen paljon. Ikävä kyllä se tekeminen vaatii rahaa, jota nykyisellä budjetoinnilla ja leikkausinnolla ei haluta käyttää. Eikä vanhempikaan voi aina ottaa lastaan kotikouluun, syystä tai toisesta.