Peruskoulun rooli lapsen kehityksen näkökulmasta, mitä mieltä olet?
Koska nykyään on ilmeistä, ettei opettajilla, tai muulla henkilökunnalla, ole enää oikeuksia pitää järjestystä yllä fyysisin voimakeinoin, ei myöskään riittävän tehokkain muunlaisin kurinpidollisin menetelmin, täytyy ongelmaa lähestyä toisesta tulokulmasta.
Mielestäni peruskoulujen opetussuunnitelmiin tulisikin lisätä etiikan ja moraalin opetus uudeksi oppiaineeksi. Opetuksen tulisi olla varsinkin alakoulussa ennen kaikkea käytännöllistä, ja alkaa aivan ensimmäisiltä oppiluokilta. Opetuksen tulisi olla omatoimisuuteen kannustavaa, oikeista valinnoista ja oivalluksista palkitsevaa ja motivoivaa, ei moraalipoliisimaisen käskyttävää, ohjeistavaa ja tuomitsevaa. Lapset tulisi siis saada noudattamaan eräitä keskeisiä moraalisia ja eettisiä käytöstapoja- ja arvoja omasta vapaasta tahdostaan, kannustaa heitä kokemusten kautta huomaamaan, että niin toimien koetaan suurimpia onnellisuuden, onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita.
Näin lapsille muodostuisi jo varsin nuorina kollektiivinen käsitys oikeasta ja väärästä.
Opetuksen apuvälineinä voisi käyttää kirjoja, tarinoita, sovelluksia ja näytelmiä sekä käytännön ryhmämuotoisia koulutehtäviä jotka kohdistuisivat erilaisten eettisten arvojen vahvistamiseen. Lapsia tulisi kannustaa miettimään yhdessä, miten muiden kunnioittaminen toteutetaan parhaimmalla tavalla kouluympäristössä, miten kiusaaminen ja häiriökäyttäytyminen saadaan kitkettyä, millaiset tekijät motivoivat käyttäytymään hyvin ja niin edellen.Tällaisen opetuksen tulisi siis olla ajattelua aktivoivaa, oikeaan toimintaan kannustavaa ja sisäistä moraalikompassia vaivihkaa kehittävää.
Kommentit (10)
Olisiko Steiner pedagogiikalla jotakin annettavaa tässä suhteessa myös tavalliselle peruskoululle?
Ei kaikkea kasvatusta voi säilyttää koululle. Lapsi viettää siellä n. 25% ajastaan.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa opitaan lähinnä tietoja ja taitoja. Lasten varsinainen kasvatus on enemmän kodin heiniä.
Tämä on mielestäni liian mustavalkoinen, liiaksi ihmisen konemaisuutta painottava lähestymistapa. Koteja on niin kovin erilaisia, että arvopohjaisen kasvatusvastuun jättäminen ainoastaan kotien harteille aiheuttaa sen, että meillä on runsaasti lapsia, joille empatia, muiden hyväksyminen, erilaisuuden ymmärtäminen tai yhteistyö kaikkien kanssa eivät merkitse mitään.
Voidaan myös kysyä, kumpi on tärkeää, että lapsi kehittyy matematiikan osalta kasin oppilaasta ysin oppilaaksi (tietopuolinen painotus), vai että lapsi oppii elämään harmonisesti ympäristönsä kanssa ja kunnioittamaan muita ihmisiä (arvolähtökohtien painotus). Kumpi tuottaa enemmän hyvinvointia niin yksilölle kuin ympäristölle?
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkea kasvatusta voi säilyttää koululle. Lapsi viettää siellä n. 25% ajastaan.
Ja nukkuu 30-40 % ajastaan. Monilla myös harrastuksissa menee merkittävä osa vapaa-ajasta, joten koulun rooli jää keskeiseksi. Voidaan kysyä, hyödyttääkö lapsia enemmän lukea menneisyyden sodista vai oppia eettisiä arvoja, valmistaa sokerikakkuja vai oppia toimimaan moraalisesti oikein. En toki kiellä historian tai kotitaloustyön arvoa sinällään, mutta jos valita pitää..
Olen huolissani koulusta.Millaisia aikuisia siellä oikeasti on tänäpäivänä.Meillä on pinttynyt vahva olettamus opettajista että olisivat pulmusia mutta niin monta kokemusta vuosien saatosta löytyy koulunväestä et huoli on aito.
Miten opetat moraalia ihmisille, joiden mielestä on oikein kohdella sinua ylenkatsoen ja sivuuttaen tai suoraan kiistäen auktoriteettisi? Eihän silloin hän myönnä myöskään arvoa sille, mitä opetat.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkea kasvatusta voi säilyttää koululle. Lapsi viettää siellä n. 25% ajastaan.
Mutta koulu tavoittaa kaikki lapset. Kaikilla ei ole hyviä vanhempia.
Koulussa opitaan lähinnä tietoja ja taitoja. Lasten varsinainen kasvatus on enemmän kodin heiniä.