Miten pääsit eroon vihasta
Kommentit (20)
Toksinen positiivisuus pakkosyöttö senkun jatkuu.
Ei me päästä eroon vihasta sun mieliks, lakkaa tekemästä pahaa ja hyvitä jo tehdyt rikokset ja keskustellaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Toksinen positiivisuus pakkosyöttö senkun jatkuu.
Ei me päästä eroon vihasta sun mieliks, lakkaa tekemästä pahaa ja hyvitä jo tehdyt rikokset ja keskustellaan sitten.
Joo näitä tulee nyt ihan jatkuvalla syötöllä, taitaa alkaa oleen pelko persiissä eliitin syöttöporsailla ja maanpettureilla.
Vierailija kirjoitti:
Toksinen positiivisuus pakkosyöttö senkun jatkuu.
Ei me päästä eroon vihasta sun mieliks, lakkaa tekemästä pahaa ja hyvitä jo tehdyt rikokset ja keskustellaan sitten.
Olen uhri.
Eipä siinä uhrina muuta voi, kun ymmärtää sen, että joka ikinen hetki, jonka annat kiusaajallesi on sinun elämästä pois. Eli mitä enemmän hellit itseäsi, nautit ja iloitset elämästä, sen vähemmän kiusaajastasi syö elämääsi. Vaikeaa, joudut ehkä teeskentelemään alussa, mutta sujuu kohta luonnostaan. Ota alussa uhma-asenne: Liioittele itsellesi alussa ja piehtaroi kaikessa hyvässä. Aiheuta itsellesi hyvää, anna itsellesi hyvää, nauti kaikesta hyvästä.
No, en tiedä olenko täysin päässyt vihasta, enkä tiedä onko se tarpeellistakaan. Saan vihata minut väkivaltaisesti r a i s k a n n u t t a hirviötä. Mutta aloin rakentaa elämästäni ja ympäristöstäni niin kaunista kuin vain pystyn. Etsin asioita ja tekemisiä jotka ovat itselleni hyväksi. Niin sitä vihaa ei ajattele tai tunne niin usein.
Pienessä kumiveneessäni järvien ulapoilla, auringon laskiessa... Siellä olen vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemalla sen vihan pois (voi myös kirjoittaa päiväkirjaa, puhua asiasta kaverille/terapeutille) ja etääntymällä/irtaantumalla henkilöstä, joka ehkä teollaan vihaa synnytti.
Juuri näin.
Aika moni työstää vihaansa täällä palstalla. Luulen kyllä että ei se siitä vähene vaan lisääntyy. Vihaajat hellii vihaansa.
Ihan vaan päättämällä. Muutin asennoitumistani.
Eiköhän joku pääse niistä jos menee erilleen eikä enää kommunikoi. Palstalla osa mitätöi ja lyttää muita, eikö se ole inhottavaa.
En ole vielä onnistunut siinä. Meni 25 vuotta elämästä kynnysmattona. Siitä puhkesi vaikea fyysinen sairaus. Kun sairastuin jäin täysin yksin. Viha on polttoaine siihen että kivuiltani saan itseni aamuisin sängystä. Kaikki tekeminen sattuu liikaa (kipuasteikolla 6-7) mutta adrenaliini pitää elämän pyörimässä.
Ongelma on että myös pahentaa sairautta. Kipulääkitys niin riittämätön vaikka olen siitä taistellut etten voi muutakaan. Koko toimintakyky menisi enkä pystyisi huolehtimaan itsestäni jos näin kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemalla sen vihan pois (voi myös kirjoittaa päiväkirjaa, puhua asiasta kaverille/terapeutille) ja etääntymällä/irtaantumalla henkilöstä, joka ehkä teollaan vihaa synnytti.
Tämä! Aluksi kielsin kaiken. Ei koske, ei vaikuta mitenkään. No, sitten kun en päässyt eteenpäin, aloin käsitellä. Olen tehnyt kiusaajille selviksi minkälaisina pidän heitä. Yhdelle entiselle selkäänpuukottaa"ystävälle" en vastaa kun soittaa, kehtaa edes soittaa. Käsittely on ainut keino. Lisäksi näillä kiusaajilla on yhteistä jokin elämässä hiertävä asia jolle etsivät purkautumiskanavaa eli kiusaaminen. Ovat myöskin jonkinsortin luonnehäiriöisiä, ei kukaan normaali kiusaa.
Nyt on myös tullut uusia ihmisiä elämään joiden olemassaolo saa piristymään ja jotka tuovat iloa elämään.
Joudun päivittäin päästämään irti vihasta ja kostosta. Vuosien jälkeen se on helpottunut hieman, mutta päivittäinen valinta ja työ se on.
Et voi muuttaa ketään muuta kuin itseäsi. Vertaa itseäsi menneisyyteen, älä muihin.
Ole armollinen itsellesi (voi v*ttu että inhosin tätä sanontaa aluksi) ja pyri olemaan positiivisempi kuin eilen.
En vaan jaksanut enää vihata. Paljon paremmin voi, kun keskittyy positiivisempiin juttuihin. Se viha satuttaa itse vihantuntijaa, mutta ei vihan kohdetta.
Hengitysharjoitukset, musiikki, lepo, harrastukset, liikunta ja maisemanvaihdos ovat auttaneet itseäni pääsemään vaikeista tuntemuksista eroon.
Viha on valinta. Se syö sisältäpäin. Se on pelkkä vtun välittäjäainepurkaus, joka menee minuuteissa ohi, ellei aivojaan opettamalla kroonista sille.
Tunteissa vellominen on typerää ja kostohöpinä äärettömän lapsellista. Tunne-elämältään häiriintyneiden juttuja.
Stoalainen ajattelu, mindfullness, liikunta (kävely/juoksumeditaatio), tunteiden tietoinen nimeäminen ja tunteminen, radikaali hyväksyntä, riimut, tarot, rituaalit ja oleskelu luonnossa, rukous. Siinä minun keinoni. Työ on jatkuvaa ja pitkäaikaista, kun on suuri viha. Toivon oppivani päivä päivältä helpommin siirtymään vihasta suruun ja rauhaan. Aallokko rauhoittuu ja vaahtopäät vähenevät. Joskus on monta päivää tyyntä. Sitten kun myrsky voimistuu, muistan, että pian taas tuuli heikkenee.
Hengitysharjoitukset siten että ulospuhaltaessa kova lyönti puhelinpylvääseen kesken lenkkeilyn. Siten että tuntuu ja tarvittaessa toistetaan koko käden matkalta kyynärpäistä olkapäähän asti. Olkapäällä tehdään jääkiekkomainen runttasu. Pylvään pitäisi tässä tilanteessa heilahtaa huolella.
Kädet turtuu ja tottuu. Viha laantuu, mutta pidä vihaa yllä. Pieniä polttopuita syötetään vihalle ettei viha laannu tai unhoitu. Viha lähtee itsestä. Sinä olet se joka tekee vihan ja katkeruuden.
Viha on päästettävä ulos ja vihan määrän näkee siitä millaista tuhoa se tekee. Mitä enemmän vihaa sitä enemmän tuhoa. Viha on elintärkeää niille jotka kärsivät alhaisesta verenpaineesta. Vihaamalla voi saavuttaa oikean verenpaineen. Jos taas kärsit korkeasta verenpaneesta, niin viha voi olla sinulle kohtalokas. Siksi vihaa pitää päästää ulos ettei verenpaine riko verisuonistoa.
Vuosien päästä lenkkireittisi varrella olevat pylväät on työntyneet puolikin metriä vinoon siitä kohtaa mistä lyönti on suoritettu oikeaoppisesti ulos hengittämällä ja kiristämällä pallean seutu. Lisätehoja voi saada päästämällä huudon pylväälle.
Viha on voimavara ja ominaista ihmiselle. Muista rakastaa vihaamista, niin ollaan oikeallla tiellä. Tien päässä odottaa kuolema.
Miten pääset eroon itsestäsi?
ET mitenkään. Viha on tunne ja liha tuntee asioita.
Miksi et halua elää?
Tuntemalla sen vihan pois (voi myös kirjoittaa päiväkirjaa, puhua asiasta kaverille/terapeutille) ja etääntymällä/irtaantumalla henkilöstä, joka ehkä teollaan vihaa synnytti.