Miksi aina uusi tapailusuhde alkaa ahdistamaan

Erosin lasteni isästä 2,5v sitten. Olimme yhdessä 10 vuotta. Eron jälkeen meni pitkään että edes olin valmis kokeilemaan uutta suhdetta. Lopulta kun uskaltauduin tapailemaan uusia ihmisiä niin joka kerta samat asiat alkavat ahdistamaan.

Aina kaikissa on jokin vikana mikä häiritsee. Jos se ei ole ulkonäkö niin sitten se on käyttäytymisessä jokin. Yleensä se että ollaan liikaa seksin perässä tai sitten liiallinen kiirehtiminen.

Nyt olen tapaillut uutta ihmistä pian 2 viikkoa, siis vasta noin vähän aikaa ja nyt jo ahdistaa kun mies haluaisi esimerkiksi nähdä päivittäin. Itse taas kaipaan myös omaa tilaa ja minulla on myös lapset vuoroviikoin luonani, jolloin en kertakaikkiaan jaksaisi enää pitää kenellekään muulle seuraa vaan nauttia yksin olosta kun saan lapset nukkumaan. Ja niinä viikkoinakin kun lapset eivät ole minulla niin häiritsee kun joka päivä pyydetään näkemään.

Toinen asia on se että ehdotetaan tammikuulle jo jotain reissua, vaikka itse en edes tiedä mitä ylipäätään suhteelta haluan. Haluaisin rauhassa katsoa mitä tästä edes tulee ja en ole omista tunteistani edes varma. Viihdyn kyllä ihmisen seurassa mutta en voi sanoa olevani mitenkään kunnolla ihastunut. Mies myös viestittelee minulle lähes jatkuvasti silloin kun olemme erossa.

Olen hänelle kyllä sanonut että en halua kiirehtiä ja haluan myös omaa tilaa välillä ja katsoa aivan rauhassa mitä tässä tapahtuu. Silti tuntuu että toinen haluaisi mennä lujempaa eteenpäin kun minä.

Onko normaalia ahdistua näin herkästi vai olenko jotenkin itse erikoislaatuinen tapaus? 🙈