Onko tämä merkki siitä että ihmissuhde ei ole terve

Mikä sinut lamaa? Jokin mitä kaveri tekee? Vai pelkkä läsnäolo? Pelkäätkö häntä? Joudutko esittämään jotain hänen kanssa?

Ei noilla tiedoilla voi sanoa vielä mitään. Enemmän tuo kertoo sinusta kuin ihmissuhteen laadusta. 

En tiedä, jotenkin alan elämään sen toisen elämää siinä samalla ja unohdan omat asiani enkä näe niissä mitään pointtia. ap

Mikäli ihmissuhde perustuu epäaidolle teeskentelylle, eli henkilö kokee näin, että joutuu esittämään itsestään jotain mitä ei sisimmässään ole tai teeskentelemään arvoja joita ei edusta tullakseen hyväksytyksi, kohtaaminen ja vuorovaikutus syö joka ainoan kerran henkistä kapasiteettia ja amputoi ihmisen ominta persoonaa.

Siinä voi sen lisäksi että se vie voimat , myös ennen kaikkea ajan myötä rapauttaa itsestään hienoimman osan persoonastaan.

Aito ystävyys perustuu hyväksynnälle, toisen kunnioitukselle ja kuuntelemiselle.

Hyvä ihmissuhde tukee vahvuuksia, huono ruokkii heikkouksia.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, jotenkin alan elämään sen toisen elämää siinä samalla ja unohdan omat asiani enkä näe niissä mitään pointtia. ap

Egoistisen kaverin asiat ja tunteet ovat aina tärkeimmällä sijalla kun yhdenkään muun ihmisen tai läheisen. Niistä tehdään sitten niin iso numero painokkaasti ja välittömästi ,että kummasti ne muiden omat asiat unohtuu ja keskitytään lähinnä sen egoistisen elämäntilanteisiin.

Egoistinen kasvattaa lähipiirinsä tähän. Hän valikoi lähipiirinsä ihmiset sen mukaan ,ketkä vaivattomasti siirtävät sivuun omat asiansa ja tunteensa ja mielipiteensä heti kun egoisti suvaitsee saapua paikalle tai aukaista suunsa.

Hän on kyllä aika vahva luonne. Ongelma taitaa olla siinä ettei minulla ole juuri muita ihmissuhteita joten tavallaan hämärtyy sekin mikä on normaalia ja mikä ei. Nyt on ollut vähän pidempi tauko taas väleissä kun ilmeisesti hän jotenkin loukkaantui siitä etten jaksanut viimeksi nousta sängystä yhteiseen harrastukseen ja pitää mykkäköulua. Samalla tässä huomannut että alkaa taas joku tolkku palautumaan omaan elämään. ap

Kuulostaa vähän siltä.

Onhan näitä henkilöitä jotka rakastaa omaa ääntään ja maiskutella omilla asioilla. Ja niitähän riittää, koska kaikki mitä itselle tapahtuu on niin ainutkertaista ja merkityksellistä. Niitä sitten huomion keskipisteenä on aina tarve pähkäillä jonkuin reppanan kuulevan korvan kanssa vaikka tuntiukausien monologina yleensä puhelimitse ikään kuin joka iltaisena tai joka päiväisenä ilmaisena terapiasessiona. Kylläpä helpotti kun sai taas avautua, kuulemiin huomiseen .

Mitä Sinulle kuuluu?-kysymys tai edes alkeellisinkaan vastavuotoisuus saati empatian oslositus toisen tilannetta kohtaan  ei koskaan kuuluu egoistisen käytökseen koska se ei kiinnosta häntä edes siinä määrin että sallisi toiselle puheenvuoron.

Hyvä ihmissuhde antaa voimia, eikä vie niitä. 

Mitä sinä siitä suhteesta nyt saat? Et mitään. 

Vastaan siis,että ei ole terve. Kummassa syy on, sillä ei edes ole merkitystä. Mitään ihmissuhdetta ei ole pakko jatkaa, jos ei tahdo.

Seura tekee aina ajan myötä kaltaisekseen.

Kanattaa valita seuransa viisaasti. Mieluummin ystävällinen luonne kuin ns. vahva luonne.

Hyvä seura kohottaa mieltä. Epäsopiva lannistaa tai latistaa ihmistä.

Joskus kun on onni tavata oikein hienoja luonteita ja aidosti mahtavia tyyppejä joista pitää paljon, niin siitä saa elämänvoimaa joka kantaa pitkään. Saattaa muistella yhdessä käytyjä keskusteluja ja kokemuksia aina uudelleen ja uudelleen hyvällä mielellä.

Mielestäni on väärin teeskennellä kiintymystä ja ystävyyttä kenellekään vain sen vuoksi ettei jää yksin. On olevinaan kaveria vaikka oikeasti toisen seura rasittaa, ärsyttää ja vie voimat. Selän takana sitten valitetaan että hitsi kun en mää jaksais tota oikeesti yhtään.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, jotenkin alan elämään sen toisen elämää siinä samalla ja unohdan omat asiani enkä näe niissä mitään pointtia. ap

Tämä kuulostaa henkilökohtaiselta ongelmalta, ei parisuhteen ongelmalta.