Lue keskustelun säännöt.
Haaveena jatko-opinnot, mutta esiintyminen jännittää. Onko teillä kokemuksia väitöskirjan tekemisestä?
27.08.2025 |
Valmistuin v. 2019 filosofian maisteriksi ja gradun arvosana oli kiitettävä. Tämän jälkeen olen opiskellut myös toista alaa, jonka keskeytin monesta eri syystä. Olen myös tehnyt määräaikaisia oman alan töitä ja sellaisia töitä, joita olen sattunut saamaan. Nyt kesän aikana ajatus tohtoriopinnoista on alkanut tuntumaan entistä paremmalta vaihtoehdolta, ja aloitan pian tutkimussuunnitelman viimeistelyn. Uskon, että jos tutkimusaihe on hyvä, rahoitus kyllä järjestyy. Sen sijaan esiintymisen määrä mietityttää? Pystyn pitämään esitelmän suomeksi, mutta englanniksi se jännittää todella paljon. Minulla on myös pedagogia opintoja, joita voin hyödyntää esiintymisessä, kuitenkin pelkään etten ole ns. tohtoriopiskelijan tasoa kielitaidossa ja verkostoitumisessa. (Olen introvertti.)
Kysyn siis, onko ajatus tutkijaksi ryhtymisestä tuhoon tuomittu? Voiko tohtoriopiskelija välttyä konferensseissa esiintymisiltä?
Kiitos
Kommentit (24)
Kuule, harjoittele!
Mä olen kans introvertti ja piti esiintyä.
Tein "puheita" ja harjoittelin wessan peilin edessä!
Yks tuttu teki lasten pehmoleluista yleisön ja puhui niille!
JA HEI! Olen tavannut aikoinaan työtehtävissä kuuluisan esiintyjän. Vein vissyä esiintymislavalle hetkeä ennen esityyksen alkua. Siellä se kulki, ja väänteli käsiään ja kertoi olevansa hirveän hermostunut, joka kerta ennen esitystä! Sanoi että sitten kun verhot aukeaa, syvä puhallus ulos ja eiku hommiin!
Tässä tullaan siihen minkä ite olen oppinut!
KUN osaat asiasi, oli se mikä tahansa, voit esiintyä vaikka vinkuintiaksi kun tiedät asian ja osaat asian.
HARJOITTELE! Eti netistä opastusta puheen tms pitämiseen.
Kotona höpise englanniksi ja toista leffoista puheita jnelaula englanniksi, kyllä se siitä!
Tsemppiä opintoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, harjoittele!
Mä olen kans introvertti ja piti esiintyä.
Tein "puheita" ja harjoittelin wessan peilin edessä!
Yks tuttu teki lasten pehmoleluista yleisön ja puhui niille!
JA HEI! Olen tavannut aikoinaan työtehtävissä kuuluisan esiintyjän. Vein vissyä esiintymislavalle hetkeä ennen esityyksen alkua. Siellä se kulki, ja väänteli käsiään ja kertoi olevansa hirveän hermostunut, joka kerta ennen esitystä! Sanoi että sitten kun verhot aukeaa, syvä puhallus ulos ja eiku hommiin!
Tässä tullaan siihen minkä ite olen oppinut!
KUN osaat asiasi, oli se mikä tahansa, voit esiintyä vaikka vinkuintiaksi kun tiedät asian ja osaat asian.
HARJOITTELE! Eti netistä opastusta puheen tms pitämiseen.
Kotona höpise englanniksi ja toista leffoista puheita jnelaula englanniksi, kyllä se siitä!
Tsemppiä opintoihin!
Oi, tämä oli ihanasti kirjoitettu! Kiitos paljon!
-toinen kirjoittaja
Olen pyörinyt pitkään aihealueella jossa usea ihminen joutuu kasvamaan esiintyjäksi. Ihan jokainen on oppinut täysin riiittäväksi esiintyjäksi.
Paino sanalla oppinut. Oppiminen on tapahtunut esiintymällä.
Esiintymisjännitys on normaali ilmiö.
Kiitos huomioistanne. Uskon itsekin, että parhaillaan esiintymiseen voi hieman karaistua ja siitä voi tulla ajan kuluessa ihan siedettävää. Minulla ei ole kuitenkaan kokemusta suurille yleisölle puhumisesta. Soitin viisivuotiaasta aina lukioikään asti viulua, eikä esiintymispelko koskaan kaikonnut, vaan itse asiassa paheni aikuisena.
Ap
Eipä se konffaesiintyminen ole vaikeinta jatko-opiskelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NLP auttaa. Introverttina kykenet hyvin keskittymään ja sehän on just sopiva tekniikka siihen.
Just näin kun ihmiset ovat vastanneet. Kyse on tutkijakoulutuksesta. Opit siis pitämään esityksiä, kirjoittamaan artikkeleita ja kaikkea muuta mitä tutkijan työhön kuuluu. Sitä on mahtava seurata vierestä, kun tutkijakoulutus toimii ja ihminen kasvaa tutkijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomattavan ekstrovertti, minulla on esiintymistä sisältävää työkokemusta jo ennen jatko-opintoja, olen opettanut yliopistossa ja laulan karaokea. Siitä huolimatta saan joka kerta ennen esiintymistä lähes paniikkikohtauksen. Missään tapauksessa en kuitenkaan antaisi sen muodostua esteeksi opiskeluille tai uralle. Lähes pyörryn joskus, mutta kyllä ne esitykset yleensä menevät ihan hyvin. Ja jos eivät mene niin ei sekään ole niin vakavaa. Härkää sarvista vain.
Ei sun tutkijana tarvitse olla mikään viihdyttäjä. Menet konfrenssiin ja luet suoraan paperilta kaiken sen mitä haluat siellä tutkimuksestasi sanoa. Ei niitä kuulijoita kiinnosta se kuinka paljon sä heitä viihdytät. Niitäkiinnostaa se sun tieteellinen tutkimus. sua jännittää tämä nytkun ei ole kokemusta konfrenssissa puhumisesta. Kun saat lisää kokemusta tästä niin pystyt rentoutumaan. Lisäksi sä voit hakea tähän esiintymiskammoon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esittämien konferensseissa on helppoa.
Mutta ainahan voi laittaa kaverin esittämään paperin jos ei itse pysty. Useimmitenhan julkaisut kirjoitetaan kimpassa.
Työskentelen itse opettajana ja edelleen jännitän esiintymistä.
Jännittäminen on tunne ja erilaisia (haastavia) tunteita voi oppia sietämään. Kun menee epämukavuusalueelleen, tässä tapauksessa esiintyy, joutuu sietämään näitä hankalia tunteita. Epämukavuusalueella olo parhaimmassa tapauksessa kuitenkin kehittää ihmistä. Ja pieni jännittäminen esiintymistilanteessa on yleensä hyvästä, sillä silloin on yleensä skarppina ja yleisökin jaksaa kiinnostua sinusta. Toki sitten jos jännitys näkyy liikaa esiintyntyjästä, on se yleisölle kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännitykseen on oireita lamaavia lääkkeitä. Mutta varmasti voit itse myös vaikuttaa siihen, kuinka paljon esiinnyt. Nykyään moni esiintyminen taitaa olla etänä, ei lennellä ympäri maailmaa enää yhden tilaisuuden takia.
Se esiintymisjännitys on sitä vähäisempää, mitä paremmin valmistaudut ja mitä paremmin substanssin tiedät. Kun olet tohtoritasolla, niin sen oman aihepiirisi tiedät varsin hyvin maailmassa. Päälle tottakai mitä enemmän joudut esiintymään, niin sitä paremmaksi tulet ja sitä vähemmän stressaat.
Ja mitä kannattaa muistaa, jos on joku q&a tai tulee kysymyksiä, niin kannattaa vastata niihin joihin osaat vastata ja sanoa muihin, että et tiedä tarpeeksi hyvin, että voisit vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaisemmin vastannut opettaja jatkaa, että esiintyessä (ja elämässä ylipäätänsä) tekee virheitä. Kyse ei ole virheettömyydestä, sillä olemme ihmisiä, vaan kyse on siitä, miten handlaa virheet. Kun esiintymiskokemusta kertyy, tekee myös virheitä, mutta samalla oppii toimimaan haastavissa esiintymistilanteissa sekä tilanteissa, joissa tekee virheitä, luontevasti. Esim. Itse opettajana saatan takeltua sanoihini, esitystekniikka ei toimi, opiskelija kysyy jotain mihin en osaa vastata suoriltaan, eikä se haittaa, kunhan jatkan esiintymistä enkä lamaannu. Useimmiten itselle huumori auttaa, sekä eteenpäin meneminen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos huomioistanne. Uskon itsekin, että parhaillaan esiintymiseen voi hieman karaistua ja siitä voi tulla ajan kuluessa ihan siedettävää. Minulla ei ole kuitenkaan kokemusta suurille yleisölle puhumisesta. Soitin viisivuotiaasta aina lukioikään asti viulua, eikä esiintymispelko koskaan kaikonnut, vaan itse asiassa paheni aikuisena.
Ap
Minä olen pitänyt monta kertaa luentoja 500 hengelle (tosin suomeksi). Voin sanoa, että jännitys ei haittaa sitä läheskään niin paljon kuin jos minun pitää soittaa viulua 15 hengen yleisölle. Puhuminen on ihan eri juttu, koska tiedän, että jos sanon jotain väärin, voin saman tien korjata sen ilman, että se häiritsee liikaa. Sen sijaan soittaessa kaiken pitää mennä heti kohdalleen, koska virheet kuuluvat selvästi ja häiritsevät.
Viulua pienellekin yleisölle soittaessani sormeni tärisevät niin paljon, että on vaikea saada helppoakaan kappaletta menemään kunnolla. Sen sijaan 500 hengelle luennoidessani jännitys nopeasti unohtuu, kun pääsen vauhtiin.
Oikeasti soittimeni ei ole viulu, vaan jokin muu, mutta en nyt halunnut kertoa oikeaa soitintani.
Treenasin englanniksi esiintymistä lukemalla ääneen mm. Daily Mailin juoru-uutisia. Saa sujuvuuden kieleen, ettei suusta tule tankeroenglantia. :)
Tietysti se oma esitys osataan ulkoa. Pahinta on, jos joku kysyy englanniksi jotain ja täytyy osata heti vastata.
Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Ei tiedeyhteisö tuomitse, jos ääni värisee. He tarkastelevat tutkimusta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Ei tiedeyhteisö tuomitse, jos ääni värisee. He tarkastelevat tutkimusta.
Liian näkyvä jännittäminen voi viedä uskottavuutta.
Heh! Mulla lähes samat; valmistumisvuosi, arvosana, toinen ala lisäksi (josta kyllä valmistuin kandiksi), olen myös intro enkä halua esiintyä. Jännitän myös rahoituksen saamista. Mutta kyllä haluaisin vielä tohtoriksi väitellä.
Odottelen kommentteja viisaammilta.