Suomen kuvalehdestä lainaus: Kielivapaus ratkaistaan vaaleissa

Kielikysymys on historiallisesti

ollut sisäpolitiikkamme merkittävimpiä kysymyksiä. Nykyään on vaikea uskoa, että joskus on vuosikymmeniä kiistelty siitä, voiko suomi tulla Suomessa viralliseksi kieleksi tai voidaanko Helsingin yliopistossa antaa suomenkielistä opetusta. Tulevaisuudessa nykyinen väittely ruotsin pakollisesta opettamisesta kaikille suomalaisille tulee

luultavasti näyttämään yhtä erikoiselta.



Nyt jokaisen suomalaisen nuoren täytyy

asuinpaikastaan, perhetaustastaan ja urasuunnitelmistaan riippumatta lukea ruotsia kaikilla koulutuksen tasoilla.

Olisi korkea aika tunnustaa ihmisten yksilöllisyys ja Suomen kansainvälistyminen. Monien suomalaisten elämässä ruotsi epäilemättä on yhä tarpeellista,

mutta me emme kaikki elä samaa elämää.



Resurssien tuhlausta



Pakkoruotsi sai alkunsa 1968, kun Johannes Virolainen odottamatta liitti peruskoulu-uudistukseen velvollisuuden opiskella ruotsia, jotta RKP saatiin mukaan hallitukseen. Kyseessä oli siis niin kutsuttu poliittinen lehmänkauppa, ei sivistyksellinen tarve – päätös tehtiin vastoin asiantuntijoiden, mm. eduskunnan sivistysvaliokunnan, suositusta.



Pakolliset ruotsintunnit peruskoulusta

korkeakouluun asti ovat konkreettisesti pois muusta opiskelusta. Silti moni ei opi ruotsia edes auttavasti, koska käytännön tarve ja siksi motivaatio puuttuvat. Ruotsin todellinen osaaminen ei siten vähenisi nimeksikään, jos

haluttomat saisivat valita ruotsin tilalle toisen kielen. Keltään ei otettaisi mitään pois, ja ruotsin

kielen arvostus paranisi huomattavasti.



Palvelut ilman pakkoruotsia



Sekä ruotsi että suomi ovat maailmanlaajuisesti

ajatellen pieniä kieliä. Olisi kansainvälistymisen ja kansallisen kilpailukykymme kannalta suuri edistysaskel, jos maailmankielten opiskelumahdollisuudet paranisivat. Pelkästään EU:ssa on 23 virallista kieltä ja Itä-Suomessa esimerkiksi venäjä olisi usein ruotsia tarpeellisempaa.



Ruotsin kielellä on kiistämättä keskeinen osa historiassamme, mutta pakollisten kieliopintojen tulee tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin. Ruotsia on Suomessa puhuttu 1200-luvulta asti, eikä ruotsinkielisen sivistyksen olemassaolo ole koskaan ollut pakko-opetuksen varassa. Myös palvelut voidaan tarjota edelleen ruotsiksi niin ruotsinkielisten itsensä kuin vapaaehtoisten ruotsin lukijoiden voimin.



Enemmistö kannattaa vapaaehtoisuutta



Viime vuosien perusteellisessa kansalaiskeskustelussa ei ole pystytty osoittamaan kestäviä järkiperusteluja pakkoruotsin säilyttämiselle. On esitetty lähinnä tunnepohjaisia näkemyksiä ruotsin kielen rikkaudesta ja pohjoismaisesta identiteetistä, mutta eikö jokaisella ole oikeus itse määritellä, mikä hänelle on rikkautta ja mikä

hänen identiteettinsä on?



Eri mielipidemittauksissa on vuosikymmenien ajan

noin kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattanut ruotsin vapaaehtoisuutta, usein enemmänkin. Tammikuussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan 69% suomalaisista toivoo ruotsin opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Enemmistö kaikkien suomenkielisten eduskuntapuolueiden kansanedustajaehdokkaista ajattelee samoin. Vain poliittinen eliitti on enää eri mieltä.



Tietävätkö puoluejohtajat tosiaan sinua paremmin, mitä kieliopintoja sinä tai lapsesi tarvitsette? Mitä puoluetta sitten äänestätkin, äänestä ehdokasta, joka lupaa toimia iloisemman ruotsin opiskelun puolesta, pakkoa vastaan.