Tulin NIIN SURULLISEKSI mieheni ilmoituksesta :(

sanoi kerran samasta asiasta ohjelmassaan, että miksi mies menisi naimisiin kun lehmän saa lypsettyä ilman virallistamistakin!!



Näinhän se on. Mitähän jos aloittaisit seuraavan suhteen toisinpäin:)

Kiitos vastauksistanne. En ilmeisesti aloituksessani kertonut,että miehelläni on edellisestä liitosta 2 lasta, joten perhe-elämään tottumisesta tässä ei ole kysymys. Lapsihaaveeni ei tarkoita sitä,että vauva olisi hankittava juuri tällä sekunnilla.HIenoahan lapsi kuitenkin olisi saattaa maailmaan,niin että sitä olisi edes suunniteltu. Täällä joutuu ilmeisesti vääntämään kaikki rautalangasta ja jotkut eivät ymmärtäneet murheeni syytä. Kyse oli siitä,kun mieheni sanoi minulle sanat "joskus tulevaisuudessa".

Itse kuitenkin pidän tärkeänä,että asioista pitäisi voida puhua,jos asutaan saman katon alla. Se on hienoa,että on olemassa ihmisiä ,jotka eivät halua suunnitella tulevaisuuttaan ja elävät päivä kerrallaan sekä katsovat mitä tuleman pitää.Luin joskus erään tutkimuksen,jossa oli todettu,että yksi suurin erojen syy on se,että ei ole yhteisiä suunnitelmia eikä tavotteita tulevaisuuden suhteen.

Ja tiedoksi niille, jotka totesivat,että olen miehen kanssa ainoastaan lapsen saannin vuoksi. Avioliitto lapseni isän kanssa päätyi siihen kun exmieheni alkoholisoitui lapsen syntymän jälkeen. En kokenut turvalliseksi itselleni enkä tyttärelleni jäädä tuohon liittoon.

miehesi biologiset faktat? Siis, että jos meinaatte haluta lapsia, niiden aika on nyt eikä vuoden kuluttua.

jos me ei ensin oltaisi menty naimisiin.



Tokihan sitä erokin voi tulla mutta olen aloittanut silti avioliitosta.



Kai teidän nyt pitää vielä keskustella. Mitä järkeä sun on olla miehen kanssa joka ei aio suhun sitoutua?

1,5 vuotta on aika lyhyt aika seurustella. Anna miehellesi pari vuotta lisää aikaa, sillä tollaisilla "haluamisilla" olet varmasti 35-vuotiaana yksin ja katkera.



Ihme niuhottamista. Ei kai se sun haluamisesta vain ole kiinni, että teettekö lapsen silloin kun olet 33 -vuotias vai 35 -vuotias?

Kysyitkö mieheltä koska se tulevaisuus on? Sullakin kuitenkin on jo ikää, että ihan ymmärrettävää että biologinen kello jo tikittää. Mä ehkä kysyisin mieheltä, että onko se mahdollisesti vuoden vai 10 vuoden päästä ja perustelisin asian sillä, että haluat tehdä lapset ollessasi vielä suht nuori.

Minusta sinulla ei ikäsi puolesta vielä suurta hätää ole. Katsoisitte vielä pari vuotta eteenpäin ja sitten vauvaprojektiin.

Lapsia ehtii saada silloinkin, tai 36- tai 37-vuotiaana, 38-vuotiaanakaan et olisi liian vanha, näin vähän karrikoiden :). Ymmärrän että mies tarvitsee vähän mietintäaikaa ja mielellään katselee miten yhteiselo pidemmän päälle sujuu. Se, että hän jo asuu sinun ja tyttäresi kanssa voi olla iso askel hänelle kuitenkin. Miehet eivät myöskään useinkaan sillä lailla kiirehdi noiden asioiden kanssa. Arki lapsen kanssa voi myös vaikuttaa ajatuksiin, vaikka kivasti teillä menisikin- huomaahan hän miten iso vastuu lapsesta kuitenkin on. Anna ajan kulua JOS mies on sinulle oikea, jos tuntuu ettei ole ja ärsyynnyt jo 1,5 vuoden jälkeen (haluaisitkin enemmän lapsia ja naimisiin JONKUN kanssa kuin juuri tuon miehen joka sinulla on) niin ehkei hän olekaan?

Olen ajatellut asiaa moneltakin kantilta. Esim, tyttäreni ja toisen lapsen ikäeroa. Tuskin heidän suhteestaan toisiinsa kovin tiivis tulee tulevaisuudessa olemaan. Mieheni on täysin tietoinen biologisista rajoitteista, mutta silti hän pysyy kannassaan. Pidän meitä kuitenkin jo aikuisina ja en näe itse välttämättä järkeä odotella 4 vuotta,että suhde on kypsä. Ehkäpä tuo kertoo vain ja ainoastaan mieheni kypsymättömyydesta.

Eikö se että miehesi kertoo rakastavansa sinua riitä, miten joku sormus muuttaa tilannetta. Mä oon ollut mun miehen kanssa ilman mitään sormuksia 12 vuotta ja ei tää silti ole yhtään sitoutumattomampi suhde kuin avioliitto/ kihlaus. Meillä lapsilla on 7 vuotta ikäeroa ja silti sisarrussuhde on kiinteä. Suosittelen sulle korjaamaan asenteesi tähän päivään:)

1,5 vuotta on LYHYT aika suhteessa, ei tuollaisen ajan jälkeen kovinkaan moni ole ryntäämässä naimisiin ja hankkimaan lapsia.



Ymmärrän tuskasi, mutta sun pitäisi myös ymmärtää miestä, ainakin vähän.

miehesi biologiset faktat? Siis, että jos meinaatte haluta lapsia, niiden aika on nyt eikä vuoden kuluttua.

ihmeen vuoden kuluttua? Sain sen käsityksen, että ap ei ole vielä muutamaan(?) vuoteen edes 35-vuotias ja ihan kuin lapsia ei voisi enää silloin saada. Aika idiootti mies (ja nainen) täytyy olla, jos ei sen verran tajua, että kyllä niitä voi vielä vuodenkin päästä saada (jos on saadakseen, varmuutta asiasta ei ole koskaan)...

luin huonosti, eli ap vasta 32-vuotias. Hyvin ehtii vielä vuodenkin päästä:) T:13

35-vuotiaana olemista kohtaan? Olet kummallinen.

Ensi hötkyilet, sitten alat ahdistella.



Yh-äidin ei pitäisi hosua tuolla lailla yhteen asumaan, eikä lapsia pidä hankkia lyhyen tuttavuuden pohjalta.



Se jo olemassaoleva lapsesi on nyt tärkeämpi kuin sinun prinsessahaaveesi!

sillä tollaisella asenteella miestä alkaa ahdistamaan vielä enemmän. Olen ehdottomasti miehesi kannalla, että jos aikoo elää yhdessä koko loppu elämän niin silloin kannattaa odotella vielä suhteen "alkuajassa" pari vuotta.



Jos liian nopeasti ryntäätte nyt naimisiin ja lapsia tekemään niin kohta olet taas yh. Tuntuu, ettei mies ole välttämättä sinulle se oikea. Ja tuskin noin itsekkäällä asenteella ketään muutakaan saat.



Harmi, että jotkut pilaavat hyvän parisuhteen ahdistamalla ja vaatimalla toiselta liian nopeaa sitoutumista. Olette kuitenkin olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta. Jos ajattelet teidän seuraavaa 40 vuotta yhdessä niin kannattaa oikeasti satsata tutustumiseen vielä seuraavat 1,5 vuotta lisää. Se maksaa itsensä joskus varmasti takaisin.



Tutustu myös ensin hyvin itseesi ja opi ottamaan huomioon läheisesi.

jos ei puolentoista vuoden päästä seurustelun alusta ole rakastunut ja valmis sitoutumaan, niin silloin voi miettiä, odottaako toinen jotain parempaa. Eli minusta asiaa voi kysyä suoraan, lapsella ei ole kiire, mutta on kivempi odottaa, jos tietää, että odotetaan samaa asiaa, eikä toinen odota sopivaa hetkeä lapselle, ja toinen sitä, löytyykö vielä se oikea.

isättömän lapsen... Esikoinen on ollut vuoden kun ero tuli. Ahdistitko silloin isän nurkkaan?

Yksipuolisilla vaatimuksilla et saa aikaiseksi kuin lopulta onnettoman suhteen, johon olet väkisin halunnut sen lapsen, jonka varmaan nyt teet riippumatta miehesi mielipiteestä. Jos miehesi mielestä on liian aikaista, niin kuuntele häntäkin. Ei kestävää, vakaalla pohjalla olevaa parisuhdetta ja tasapainoista perhettä kovin äkkiä muodosteta.

Itse lähtisin karkuun ja kovaa tollaisen nipon parisuhteesta. Jos mies kerran on täydellinen, niin miksi vaadit vielä lisää?



Miksi sinulle ei kelpaa se, että mies rakastaa sinua ja sanoo haluavansa elää kanssasi loppuelämän? Miksi sinulle ei riitä se, että mies haluaa ennen vauvaa vakaan ja tasapainoisen parisuhteen? Miksi pitää riidellä asiasta? Oletko ihmistyyppiä, joka latelee aina vain omat haluamisensa eikä osaa ottaa muita huomioon? Oletko sellainen, jolle täydellinen mieskään ei ole ikinä tarpeeksi?



Haluatko hyvän ja onnellisen parisuhteen miehen kanssa ja lapsen VASTA 35-vuotiaana vai ahdistetun parisuhteen ja lapsen vuoden päästä ja mahdollisesti yh elämän loppuelämäsi?