Kun suhde vanhempaansa tekee aivot kipeiksi?

Konkreettisesti tuntuu, että aivoihin sattuu kun olen tekemisissä. 

Kyseessä on vanhempi, joka olen mielenterveysongelmainen ja päihderiippuvainen ollut aina. 

Vaikeaksi asian tekee kuitenkin se, että hän osaa olla todella huolehtivainen ja rakastavan oloinen. Ykskaks muuttuu hirviömäiseksi ja uhriutujaksi.

Minä koen olevani sekä tulipalojen sammuttelija, rauhaa rakentava että samaan aikaan tarvitseva mutta hyvin uupunut. Tunteeni ovat ristiriitaisia ja se on kaikista kuormittavinta. En pysty häntä halaamaan esimerkiksi ja sisällä on paljon inhoa ja epäoikeudenmukaisuutta liittyen häneen. 

Samalla en osaa päästää irti vaikka haluaisin. Tekisi joskus mieli huutaa, että hän tekee olostani todella vaikean mutta se on turhaa koska uhriutuu ja syyttelee muita. 

Kaikki järki huutaa että älä ole tekemisissä mutta en käsitä miksi se on niin vaikeaa.