Epäselvä puhe aikuisella

Googlen kautta tämän bongasin, pakko oli nostaa. Itselläni on samaa vaivaa. Kaiken kukkuraksi olen ujo ja arka, joten on tod. hankala olla ihmisiin yhteydessä. Monta syytä miksei minusta varmaan pidetä.

Olen lievä änkyttäjä ja viettänyt puheterapiassa vuoden. AP:n tapaus oli minulle tuttua nuorempana. Sittemmin änkytykseni on pahentunut mutta puheeni selkeytynyt (paradoksaalista mutta totta). Tarkoitan sitä että vaikka änkytänkin (to-to-toistoa tai hiljaisia blokkeja), artikuloin sanat paremmin (varsinkaan sanojen loput jäi ennen sanottua vaimeasti), pidän katsekontaktia yllä ja kuuntelen ihmisiä paremmin. Ylipäätänsä asenne on enemmän sellainen että keskustelussa pyritään yhdessä kuuntelijan kanssa johonkin päämäärään, kuin että puhuminen olisi oman sieluni ja ajatusteni purkamista ja tulkitsemista. Enää ihmiset eivät kysy "mitä?" kun puhun, vaikka nuorempana sitä tapahtui paljonkin.

Mulla on sama ongelma, paitsi että mä puhun yleensä ihan kamalasti ja selvästikki. Välillä (melko usein nykyään) mulla käy niin, että kun selitän jotain pidempää juttua, se puhe lähtee puuuroutumaan ja kukaan ei saa mitään tolkkua. Ekan kuittauksen lähipiirin ulkopuolelta sain asiasta tänään enkä sitäkään ihan suoraan mulle sanottuna. Erityisesti silloin puheestani tulee epäselvää, kun pitää puhua isommalle yleisölle tai muuten vaan tuntemattomammille ihmisille, mutta arkitilanteissakin puheen tuottamisen kanssa on ongelmaa. Täällä puhutaan kuitenkin lähinnä aikuisten puheen epäselvyydestä, mutta olen itse 16 vuotias. Vaiva on kiusallinen eikä siihen puhumiseen keskittyminenkään aina auta. Puheterapiaan en itse välttämättä haluaisi mennä, että onko kellään tiedossa mitään vinkkejä puheen selkeyttämiseen?

Minulla on hyvinkin selkeä ja kantava ääni, jos puhun lujaa, esim. luennoin porukalle. Mutta sitten kun mun pitää puhua hiljaa eli normaalilla keskusteluäänellä, tulee suusta ulos kimiräikkösmäistä narisevaa puhepuuroa.

Ei ole muuta vinkkiä kuin yrittää puhua hitaammalla tempolla ja kiinnittää huomiota artikulaatioon.

Puhettani on tutkittu n. 5v, sen jälkeen kun puheeni alkoi vaikeutua(kuulo, neuro-mri, äänihuulet, puheterap. ym.) muttei syytä ole löydetty. Pystyn yllä laulamaan, mutta puhelinluuri lyödään usein kiinni, luullaan, että `känninen örveltää. Kaikkea on tutkittu, mutta apua ei ole saatu. Mikä neuvoksi ? Viimeksi lääkäri sanoi, että hyviä uutisia: tilanne ei ole huonontunut, mene kalaan ja unohda koko juttu. Puhe on vaikeaa varsinkin puhelimessa - ei saa selvää. Face to face onnistuu jotenkin. ei voi kaikkea kirjoittaa. Neuvoista kiiollinen.

Itellä puhevika mutta nolompi juttu se että väsyneenä tms koitan puhua nopeasti niin senat menevät sakaisin enkä aina itse edes huomaa koko juttua :/ voi helposti saada epämääräisen kuvan musta

Miltä teistä tuntuu, kun ei puhe onnistu? Mulla on viime aikoina koko ajan mennyt huonompaan suuntaan. Tiedän, mitä haluan sanoa. Keskityn asiaan. Mutta suu on jotenkin tunnoton. Ihan ku kieli olisi turvonnut, enkä pysty liikuttamaan sitä. Osaan siis puhua, mutta hyvin epäselvästi.

N. Vuosi sitten puheeni alkoi puuroutua. Sylkyä tulee paljon, olen käynyt sydänfilmissä, verikokeessa ja neurologisissa tutkimuksissa. Ei mitään ole löytynyt. Hammaslääkäri sanoi, ette kieleni on osittain tunnoton. Sillekään ei löytynyt mitään syytä. Toinen hammaslääkäri

sanoi, että syy on neurologinen. Tunnen olevani yksin tämän vaivani kanssa. Äänen sävykin on muuttunut ja sössötys pahentunut. En enää puhu julkisesti, saa kummia katseita, etenkin kun liikun lastelasten kanssaolen kuullut olevani kännikala ja huumeissa.

Minä olen aina ollut vähäpuheinen mutta ulosantini on kuitenkin aina ollut selkeää. Nykyisin olen kuitenkin alkanut sekoilla sanoissa ja sönköttää. Alkoholinkäyttöni on aina ollut hivenen liiallista vaikka en deekiksellä olekaan, mutta olisikohan mahdollista että olisin juonut aivoni pilalle?