Lue keskustelun säännöt.
Miten saan miehen osallistumaan kotitöihin?
30.03.2011 |
"Olen tässä suoraan sanoen välillä nalkuttanut kun ei viitsitä osallistua mihinkään kotihommiin. Sain vastaukseksi,että ei tämä tilanne ainakaan nalkuttamalla parane, no voisiko siis joku ystävällisesti kertoa, millä se sitten paranee? Itse hän ei osannu vastata siihen. En mielestäni ole sentään velvoitettu maksamaan hänelle kotihommista, eihän niistä kukaan maksa minullekkaan. Auttaako tähän vaan ukon vaihto?Tai kenties sekään?
Kun minä tulen töistä niin usein on pyykit,ruuanlaittoa, tiskiä, imurointia tai muuta vastaavaa...kun hän tulee töistä, niin hän syö, menee nukkumaan ja loppuillan istuu koneella tai käy ulkoiluttamassa kameraansa. Me teemme yhtä pitkää päivää töissä,(oikeastaan teen 30min pidempää työpäivää) ja minulle ei useinkaan jää paljoakaan vapaa-aikaa. Onneksi meillä ei ole lapsia,sillä saisin varmasti hoitaa nekin siinä sivussa.
Aniharvoin hän on imuroinut, ja olenkin siitä häntä kiittänyt ja yrittänyt olla huomauttelematta jos jostain on jäänyt imuroimatta..ei vaikutusta asiaan.
Tuntuu pahalle, kun hän taitaa pitää itsestään selvyytenä, että laitan aina yhteiset ruokamme ja tiskaan tiskit, toisen istuessa sen aikaa koneella..jos pyydän häntä salaatin/raasteentekoo, niin kiukuttelee ja tulee sitten keittiöön pitkinhampain.
Olenko minä hänen piikansa?
Onko hänen äitinsä passanut hänet piloille?
Olenko itsestäänselvyys?
Onko hän tunnevammanen?
Miksei hän arvosta sitä kun vaatekaappiin tuodaan puhtaat vaatteet silitettynä ja jääkaapissa on aina ruokaa, vessa on pesty, lakanat vaihdettu sänkyyn ja ruokakin tuodaan nokan alle jne jne.
Ite olisin todella onnellinen jos joku hoitaisi pyykkini, ruokani..kaikki, elämääni jäisi vai työ ja vapaa-aika =)
Asumme kerrostalossa, hänellä ei ole ns. miestentöitä lainkaan, autoakaan ei tarvitse laitella kun se on aivan uusi...
Mitä oikeen teen niin väärin?!
Olin tässä kerran kuumeessa (39,7) enkä jaksanut edes nousta. Hän kuiskasi korvaani, että käy syömässä ulkona ja tulee aivan pian takaisin.
Voi vittu! Luulikohan hän, että elän pyhällä hengellä? Näin omanapainen hän oli ja on yhä. Nytkin viikonloppuna kun molemmat oltiin flunssassa niin sain taas laittaa ruokaa, korjata astiat pöydästä ja tiskata ne hänen ollessa koneella. Missä on empatia? Ja kun sitten selitin, että meneekö tämä nyt ihan oikeen, että ensin haen ja maksan ruuat sitten vielä valmistan niistä ruokaa ja tiskaan vielä kattilat ja muut...ja hän vaan on koneella, ja kysyin, että eikö hän yhtään ymmärrä mistä puhun! Vastaus oli, että kyllä hän VÄHÄN YMMÄRTÄÄ. Miten vähän oikeast mahtoi olla, tuskin yhtään! Tätä on jatkunut jo vuosia. Hän on myös asunut vuosia yksin, joten hän kyllä osaa muut paitsi laittaa ruokaa...
Toivon teiltä rakaat miehet ASIALLISIA vastauksia tähän juttuun.
ps. nalkutusta olen vähentänyt koemielessä, ei vaikutusta asiaan... "
Kommentit (5)
laitat ylös kuinka paljon sulla menee aikaa kotitöihin ja tee vaikka lista töistä.
Sitten ehdotat että teette ne yhdessä aina vaikka maanantaisin kun kumpikin on kotona. Sitten vaan pidät kiinni lupauksesta.
Tämä toimii meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mies tekee kotitöitä entistä vähemmän.
Alkuaikoina teki kyllä puolet hommista, mutta niitä olikin silloin paljon vähemmän, kun ei ollut vielä lasta...
Sitten jotenkin kävi niin, että kun jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle, mies oletti että teen kaiken. Silloin tietysti minäkin olin sitä mieltä, että on kohtuullista, että teen suurimman osan, koska olen kotona ja ehdin, mutta yritin silti saada miestä kotitöihin mukaan.
Turhaan. Kokeilin kaiken mahdollisen, laadittiin kotityölistoja, tein niitä yksin ja miehen kanssa, olisin antanut miehen valita mieluisimmat hommat, sitten yritin palkitsemisilla ja myös sitten nalkuttamisella ja jopa erolla uhkailulla ja parit kerrat myös huutoraivarin jälkeen loppujenlopuksi itkin, etten jaksa tehdä kaikkea yksin.
Ei mitään vaikutusta, tai parhaimmillaan mies seuraavat 2 päivää (korkeintaan) yritti siivota vähän jotakin.
Enää en jaksa tapella. Huomasin, että sillä samalla energiamäärällä (tai vähemmällä) mikä meni siihen vääntöön kun yritin saada miestä osallistumaan, teen itse ne kotityöt, eikä sitten edes *ituta, kun on jo valmiiksi ajatellut ettei miehestä ole apua, niin ei pety, kuten silloin kun vielä ajatteli että saisikin siitä miehestä apua.. ja sitten ei saanutkaan ja pettyi.
Kyllähän tää välillä tuntuu edelleen helkkarin epäreilulta. Olen siis nykyään jo töissä, ja teen kotityöt lähestulkoon 100% (no, mies saattaa tyhjentää tiskikoneen kerran puolessa vuodessa ja imuroi saman verran, enkä edes vähättele/liioittele) ja joudun myös siivoamaan mieheni jälkiä. Jättää vaatteensa lojumaan keskelle olkkarin lattiaa eikä korjaa niitä edes pyynnöistäni. Jättää myös lautasiaan olkkariin ja esim. eilen teki illalla _itselleen_ ruokaa, ja hella jäi karmeaan kuntoon, ei suostunut kuitenkaan siivoamaan roiskeita yms. joten minähän sitten ne siivosin.
Toisaalta sitten ajattelen, että no on sitä karmeampiakin kohtaloita ihmisillä, kun joutua siivoamaan koti yksin.
Olen yrittänyt organisoida kaikelle tavaralle oman paikan ja karsin jatkuvasti roinaa, jotta siivoaminen olisi itselleni helpompaa. Ja nykyään se onkin, olen tehnyt itselleni siivousrutiinit ja ne toimivat.
Lasta yritän opettaa kyllä siivoamaan, esim. vie vaatteensa pyykkikoriin itse (tästä joutuu kyllä vielä aina muistuttamaan, mutta teen sen mielelläni, ehkä lapsen suhteen vielä onkin toivoa kun vaan olen johdonmukainen!)
Ei varmaan kuulostanut, ap, sellaiselta vastaukselta mitä toivoit, mutta sujuu tämä näinkin. Muista kuitenkin, että jos niitä lapsia hankitte, siivoamista tulee enemmän ja mies tuskin auttaa yhtään nykyistä enempää sittenkään, älä ainakaan luulottele niin.
Mutta kotitöistä voi kyllä selvitä, enimmäkseen tämä on asennekysymys. Kun pääsee sen *itutuksen yli ja vaan hyväksyy, että asit on nyt näin eikä muutu, ja itse sopeutuu, arki rullaa. Ja kotikin pysyy siistinä :)
Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin oma isäni on aina ollut. Isänä ihana, aviomiehenä aivan hanurista. Äiti on saanut tehdä ja raataa meillä aina kaiken. Ei ole auttanut nalkutus, pyytäminen, uhkailu eikä kiristys. Meillä isä on tehnyt just mitä on halunnut ja äiti on hoitanut kaikki velvollisuudet koska ei ole ollut muuta mahdollisuutta. Oma mies on onneksi ihan toisenlainen.
kuin nainen käyttäytyy kuin piika ja täyshoitolan emäntä.
en lukenu ihan koko tekstiä, mutta jättäsin siivoomatta minäkin enkä ainakaan miehen vaatteita pesis ja jälkiä siisvois. meillä ainakin tämä auttaa. :D tsemppiä ukon patisteluun