Lue keskustelun säännöt.
jäähypaikasta - neuvoja, mielipiteitä...
15.04.2011 |
Hei!
Mitä tehdä neljävuotiaan, äkkipikaisen, tempperamenttisen tytön kanssa, jota ei saa pysymään jäähypenkillä. Yleensä saa jäähyn, jos kiukustuu niin, että alkaa sylkemään (tämä on se uusin juttu) tai lyömään pikkusiskoaan, kun olen kieltänyt jotain (esim. herkkuja ei ennen ruokaa tms.).
On siis todella kovapäinen tapaus, yleensä vien jäähylle (portaikko), mutta ei pysy siinä. Olen kokeillut vaikka mitä, eli pitänyt siinä kiinni paikallaan, kantanut sinne uudestaan (tätä jatkuu vaikka tunti, tyttö ei anna periksi).
Nyt olen monesti sanonut, että jos et pysy siinä jäähyllä ja syljet ja satutat äitiä tai pikkusiskoa, niin toinen vaihtoehto on mennä terassille jäähylle. Olen muutaman kerran vienytkin sinne. Onko tämä kamala kasvatuskeino? Siellä kun siis pysyy, eikä voi karata. Olen pitänyt ulkona siis max. 10-20 sek, avannut oven ja sanonut, että voit tulla sisälle, jos osaat käyttäytyä kunnolla. Jos tyttö huutaa ei, laitan oven kiinni ja kysyn 10sek. päästä uudestaan.
Mitä olette mieltä? Jos lynkkaatte minut, antakaa parempi keino.
Ai niin, olen kolmen lapsen äiti, mutta tämä keskimmäinen on se kaikista "jääräpäisin" tapaus. Niin suloinen tyttö, mutta niin omapäinen ;-)
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiseni on vähän samantyyppinen tapaus ja havaitsin melko varhain että tuollainen kova kovaa vasten ei toimi ollenkaan. Meillä on yritetty tehdä niin että sääntöjä selitetään hyvissä ajoin ennen tilannetta. Eli tehdään periaatteet selviksi silloin kun on rauhallista. Eli jutellaan asioista tyyliin hampaat pestään joka ilta ettei tule reikiä, nukkumaan mennään klo 9 jotta jaksetaan aamulla herätä, ihmisiä ei lyödä jne. Kun säännöt on selvillä niin useimmiten riittää muistutus asiasta "mehän sovittiin että noin ei tehdä...". Jos joku rangaistus tarvitaan niin se on yleensä ollut jonkun kivan pois otto. Esim ei lastenohjelmien katsomista, joku lelu jäähylle tms.
esim. olen todella tiukka nukkumaanmenoajoista (yöunet 20.30-7.00) ja tietyistä säännöistä, joten tyttö sen kyllä tietää, mutta kokeilee silti rajojaan. Esikoinenkin kokeili, mutta antoi periksi, kun huomasi, että äiti on tiukka.
Mutta kun tämä tyttö "raivostuu", niin räjähtää todella. Ja jonkun tavaran poisottaminen ei oikein auta sillä hetkellä, kun alkaa sylkemään lattialle tai lyömään pikkusiskoa. Ja raivostuu samasta asiasta vaikka satakin kertaa ;-) vaikka kertaakaan ei ole annettu periksi.
älä laita ulos,kasvattaa uhmaa.
Mitäs mä sitten teen? Tuo terassi on ollut se viimeinen vaihtoehto kun sieltä ei voi karata.
Puhe ja toistot ovat riittäneet. Mitä pienempi lapsi, sitä lyhyemmät ohjeet. En perustele mitään, miksi tehdään mitenkin. Kun puetaan ulkovaatteet, en selitä tyyliin ulkona tarvitaan vaatteet tai että kädet pestään, ettei tule bakteereita syödessä suuhun.
Tietyt asiat on tehtävä, vaikkei aina mukavaa olisikaan.
Jos lapsi riehaantuu, otan syliin ja pidän niin kauan, kun rauhoittuu.
Toisten lyöminen tai sylkeminen päälle on ehdottomasti kiellettyä, en anna lyödä itseänikään.
Jonkun etuuden menettäminen on yksi tapa rangaista. Lapsi oppii varsin pian, ettei saa jotain kivaa juttua käyttäytyessään huonosti.
"toivottavasti et alista lasta säännöilläsi"
Eikö teidän perheessä ole sääntöjä? Meillä on: ulos ei mennä liian vähissä vaatteissa, pyörällä ei ajeta ilman kypärää, herkkuja ei syödä jos ei olla syöty kunnon ruokaa, vauvaa ei herätetä tahallaan, ketään ei lyödä, hampaat pestään aamuin illoin, nukkumaan mennään ajoissa jne.
Minusta tämä pitäisi olla normaalia lapsiperheessä, en pidä sitä alistamisena.
Pitäisikö minun mielestäsi antaa lapsen riehua, kun uhmaa? Siis antaa sylkeä lattialle ja lyödä äitiä tai pikkusiskoa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitsee sitä jäähypenkkiä? Kuinka usein te sitä käytätte? Päivittäin, viikottain? Karjutko itse lapselle, eli "lisäätkö kierroksia" menettäen oman malttisi?
Olen käyttänyt kolmen ensimmäisen lapsen kanssa arestuia omassa huoneessa, mutta loppujen lopuksi kertoja tuli aika harvoin. Kahden nuorimman kanssa on riittänyt pelkkä sanallinen ojennus.
Veikkaan, että olet joutunut hänen kanssaan jonkinlaiseen oravanpyörään, jossa jäähypenkillä ei enää ole merkitystä. Taitaa tarvita huomiota ja syliä, jonka nuorempi sisarus on vienyt.
Minulla todella temperamenttinen esikoinen myös. Meillä auttoi aika ja tietyt rutiinit.
Meillä ei ole jäähypaikkaa, muuta kuin syli. Otin esikoisen pahanteoilta ja pidin sylissä paikassa missä ei ole mitään kivaa ( meillä suihkuhuone ).
Siellä sit istuttiin niin kauan ennekuin pyysi anteeksi ja rauhoittui..meillä ei silloin ollut kyllä vielä pikkusiskoa..joten sinulle aika haastavaa.
Yksin en meidän temeperamenttista lasta voi jättää, kerran kun kokeilin nuorempana, melkein sai raskaan esineen päällensä kun hakkasi, potki ja riehui lattialla. Meillä pikkuhiljaa rupes syli auttamaan, pidin siis väkisin kiinni, haastavaa ja hikistä puuhaa se oli 3v. kanssa.
toistot on myös tosi tärkeitä, aina toistat samat asiat,
pikkusiskoa ei lyödä
toisia päin ei syljetä jne. Vaadit anteeksipyytämistä..ennen ei saa lelua tai pääse leikkimään.
Toinen mikä auttoi oli yltiöpäinen kehuminen kun esikoinen onnistui jossakin. Vaikka käveli pikkusiskon ohi vain mulkaisten :) kehuin miten hienosti osasi varoa siskoa ja annoin piparin ja pusun. Tätä tein oikein kyttäämällä esikoista ja keksimällä mistä voin heti kehua. Pikku hiljaa aloin huomaamaan pojassa muutoksia. Sitten kun aikani tein tuota, kerran kehutessani poikani oikein nauroi ja sanoi miten kiltti hän on. Sen jälkeen minusta kaikki muuttui.
Päivittäin toistan tiettyjä asioita vieläkin, ihan vain miksi ei toisia kiusata, pienempiä pitää varoa ja pussata ja pitää huolta, kaikkien kanssa leikitään jne..ihan päivittäisissä puuhissa näitä toistelen ja kaikkia muitakin asioita..minusta poika osaa jo itse hienosti kertoa asioita taas muille eteenpäin.
Kerran kun naapurin kauhukakara tuuppasi poikani selälleen, poikani tietenkin itki, mutta rauhoittuessaan sanoi tuuppaajalle (jota naapurin iskä komenti ) etkö tiedä, että toisia ei saa satuttaa. Kyllä tämä av-mamma oli ylpeä ;) ja minulla on mitä temperamenttisin lapsi, mutta toistoilla ja asioista paljon puhumalla minusta minun haastavan poikani kanssa on helppo olla.
Minä olen sitä mieltä että temperamenttiset ovat erittäin avoimia, fiksuja ja nopeasti oppivia lapsia, heille kun toitottaa oikeita asioita tarpeeksi monta kertaa, se tuottaa tulosta. Helpoille ei tarvitse sanoa kuin muutaman kerran, näille meidän pienille 30 kertaa, mutta se kannattaa!!
TSEMPPIÄ AP!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten rauhallisessa tilanteessa, tilanteen mentyä ohi, keskustele näistä tapauksista ja anna hänelle vaihtoehtoinen malli toimintatavoista niitä tilanteita varten kuin harmittaa ja kiukuttaa.
Eli: Pysäytä toiminta- Rauhoittele itseäsi ja lasta-Mallita keskustelemalla oikea tapa toimia- Pyydä häntä miettimään itse, mitä hän teki väärin.
eli ensin pitää kieltää ja kannustaa tekemään oikein esimerkin avulla (ei saa töniä pikkusiskoa, mutta voit kyllä halata, katsos näin). Sitten jos huono käytös jatkuu tiukka kielto ja pyyntö lopettaa kiusaaminen tai lähtee jäähylle miettimään. Jos ei muutosta käytöksessä jäähylle ja kehoitus miettiä mitä teki väärin ja mistä jäähylle joutui. Ja jäähyn pituus on oltava sellainen, että ehtii miettiä. Ja jäähypaikan on hyvä olla turvallinen ja näköesteen takana. Meillä se on oman huoneen säkkituoli. Sitten mennään kysymään jäähyajan päätteeksi muistaako miksi joutui jäähylle ja mitä teki väärin. Anteeksipyynnöt ja halaus ja rangaistus on loppu. Ei lisätorumisia tai vihaisia katseita/kommentteja vaikka kuinka ottaisi pollaan. Lapset ei ymmärrä tuplarangaistuksia. Tsemppiä! Johdonmukaisuutta rangaistuksiin. Ei ylipalkitsemista. Palkintoja ja yllätyksiä vain harvoin, niin ne säilyttää arvonsa. Kehuja AINA kun aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: lapsi on ikäisekseen erittäin fiksu ja hänen kanssaan voi keskustella. Sanookin sitten usein, että äiti, kyllä minä huomenna yritän olla kiltisti tai saahan sitä välillä kiukutella ;-) johon minä, että tottakai saa, mutta ei sylkeä, purra jne. Mutta sitten tilanteen tullen unohtaa järjen.
Ja kyllä, pikkusisko on vienyt huomiota (on alle vuosikas vielä) mutta vietän paljon aikaa myös vain isomman kanssa. Kun vauva nukkuu, pelaamme pelejä, piirrämme jne. Nyt tyttö tekee palapeliä tässä vieressä.
Mutta tosiaan esikoinen oli jo tempperamenttinen tapaus (nykyään 8v) mutta tämä keskimmäinen kyllä on kyllä siihen verrattuna vielä omapäisempi. #kuten jo sanoinkin, jos esikoinen uskoi asian kymmmenellä sanomisella, tämä nuorempi tarvitsee 100 toistoa ;-)
lapsella on varmaan joku uhmakausi. Minusta terassijäähy ei kuulosta pahalta, kun se on noin lyhyt. Ei lapsen voi antaa satuttaa.
Semmonen tulee mieleen että jospa lapsen kanssa sopis jostain tarrasysteemistä, että jos päivän aikana ei tule raivareita, lapsi saa tarroja tai merkkejä, ja palkintona on vaikka hyvä jälkiruoka tai jotain muuta mikä olisi palkitsevaa.
Varmaan tuo liittyy jotenkin sisaruskateuteen mutta ei se minusta ole hirveän vakavaa, lapsella ottaa koville menettää kuopuksen paikka ja se on vain elettävä läpi. Varmasti saat tilaisuuksia osoittaa rakkautta sille keskimmäisellekin, ottaa vain hänet mukaan kauppareissulle tai uimaan tms. Olen kuullut että keskimmäisen on vaadittava eniten huomiota perheessä ja näin se meilläkin on, keskimmäiset ovat kaikista äänekkäimpiä : )
Meillä jäähypaikkana on portaikko koska se on keskellä taloa ja on helppo vahtia, ettei lapsi lähde sieltä pois, eikä siellä ole mitään heiteltävää tai rikottavaa, kun lapsi on raivoissaan.
Pysy vaan tiukkana säännöissä, ei ne ole lapsen alistamista vaan ihmiseksi kasvamiseen tarpeellisia asioita. Teillä on nyt rankka vaihe mutta kyllä se helpottaa, kun lapsesi saa lisää ikää. Jääräpäisyydestä on paljon etuakin elämässä.
yst. terv. 5 äiti
Esikoiseni on vähän samantyyppinen tapaus ja havaitsin melko varhain että tuollainen kova kovaa vasten ei toimi ollenkaan.
Meillä on yritetty tehdä niin että sääntöjä selitetään hyvissä ajoin ennen tilannetta. Eli tehdään periaatteet selviksi silloin kun on rauhallista. Eli jutellaan asioista tyyliin hampaat pestään joka ilta ettei tule reikiä, nukkumaan mennään klo 9 jotta jaksetaan aamulla herätä, ihmisiä ei lyödä jne.
Kun säännöt on selvillä niin useimmiten riittää muistutus asiasta "mehän sovittiin että noin ei tehdä...".
Jos joku rangaistus tarvitaan niin se on yleensä ollut jonkun kivan pois otto. Esim ei lastenohjelmien katsomista, joku lelu jäähylle tms.