Onko ala- ja yläkoulujen opettajien työ nykyään kuormittavaa?

Ei ole kuormittavaa, jos ottaa sen työnä eikä ota itselleen muiden murheita. Kaverini on opettaja ja kertoi, että ei ajattele oppilaita ihmisinä vaan työtehtävänä. Työtehtävä hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista niillä resursseilla mitä on käytössä.

Perfektionistin tai yliempaattisen ihmisen ei kannata ryhtyä opettajaksi. Kun hyväksyy tosiasiat eli sen, että ei voi joillekin asioille mitään ja ymmärtää, että itsensä työllä tappaminen on ihan oma valinta, kyllä tätä pystyy tekemään. Jos kärsii jotain jeesuskompleksista, palaa kyllä loppuun.

Totta on, että huonosti voivia lapsia on nykyään paljon enemmän kuin ennen. Ja toisin kuin ennen, opettajilta ja koululta odotetaan kaikenlaisia kiemuroita ja tukitoimia. Useimmiten ne ovat turhantouhuilua, eivätkä johda mihinkään, eli niiden järjestäminen ei kovasti motivoi. Kyllä se kyynistää, kun oppilas ei saavu tuki- tai erityisopetukseen, ei tee niitä korvaavia tehtäviä joita ole vaivalla laatinut, ei tule kouluun vaikka on sovittu lyhennetty koulupäivä, ei mene kuraattoria tapaamaan sovitusti, ei suostu syömään lääkkeitään, ei tee mitään siitä mitä palaverissa sovittiin jne. Ja sitten ihmetellään, mitä tukitoimia on tarjottu ja mikä on, kun ei onnistu. 

Ei ole. Siisti sisätyö, välitunnit, pitkät lomat, hyvä palkka, opintosuunnitelmasta voi aina vähän fuskata, vaikeille tapauksille voi antaa jälki -istuntoa vaikka joka päivä, pienipalkkaiset ja osa- aika työtä tekevät koulunkäynnin ohjaajat monella opella apuna. 

Yksi ongelma on lakien ristiriita minkä vuoksi kouluilta on viety kaikki toimivat kurinpitotoimenpiteet. Esimerkiksi istumattomat jälki-istunnot eivät enää vaikuta mihinkään. Oppilasta ei voi erottaa kuin määräajaksi ja koulu/kunta on vastuussa myös erotetun oppilaan opetuksesta myös erottamisen aikana.

Jos open hommat on leppoisia, miksi loppuun palaminen on hyvin yleistä?

Käy kokeilemassa. Ilmoittaudu sijaiseksi oman alueesi kouluihin. Sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä ainakin muutamaksi päiväksi lyhyellä varoitusajalla, jos sukunimesi alkukirjain on aakkosten alkupäässä eikä sinulla ole mitään opettajakoulutusta. Sijaislistan nimet ovat ainakin joskus olleet aakkosjärjestyksessä.

Turhauttavaa työtä se ainakin on. 

On turhauttavaa kun pitää lasten opettamisen lisäksi vastaanottaa yhä enemmän sitä itseään mielenvikaisilta ja vaativilta vapaan kasvatuksen saaneilta maailmanomistaja-vanhemmilta. Tällaisia vanhempia on varmaan jo noin joka viides.

Onneksi pääsin jo eläkkeelle.