Tiedätkö millainen ihminen olet?

ihminen voi keskeneräisestä elämästään ymmärtää. Olen pakosta joutunut pohtimaan- eihän ihminen usein muuten jaksakaan lähteä asioitaan syvemmin pohtimaan- jos ei ole pakko. Ja huomaan että moni ikäiseni on väsynyt, maelaakolinen- tosin moni on kyllä tyytyväinenkin valintoihinsa- musta on ihanaa kun elämä näyttää hyvinkin omanlaiselta- en tee mitään asioita toisten vuoksi. Pakko on toki työnantajan vuoksi ja sosiaalisten suhteiden säilymisen vuoksi hiukan joustaa, mut silloinkin tiedän missä se mun oma joustoraja menee. Elin 30 v liian kilttinä, huonoitsetuntoisena ihmisenä, enkä hukkaa elämästäni enää sekuntiakaan. Lasten eteen teen mitä vain, mutta se on sama kuin tekisin sen itselleni. Samoin lähimmäisten vuoksi tingin mielelläni omastani- ja olen oppinut olemaan kiitollinen esim. sellaisesta, että voin elämässäni mennä kauppaan, ostaa ihan mitä ruokaa haluan ja valmistaa juuri sellaista ruokaa jonka katson hyväksi ja josta pidän. luxus-elämää siis:)

En jaksa selittää paremmin, mutta tiedän.

Olen Jumala.

Kyllä olen oikeutettu vastaamaan ihan mitä tahansa aihe vapaalla. Enkä edes perustele vastailujani.

Olen mielestäni monitahoinen ihminen.

Hauska ja melko tulella ja tunteella käyvä. Tarkkuutta ja tahdikkuutta vaativassa työssä joudun usein jarruttelemaan oikeaa luonnettani.



Jos täällä tulee pierastua joku vittumaisuus ilmoille johtuu se yleensä ihnosta jota koen eräänlaisia palstalaisia kohtaan. Juuri niitä jotka luulevat että heidän tiensä on se ainoa oikea ja niitä jotka kokevat oikeudekseen määritellä toiseten äitien huonoutta oman erinomaisuuden pönkittämiseksi.



Vähän niin kuin what goes around comes around meininkiä.

eli tunnen itseni nk. hyvät ja huonot puoleni :) Mutta silti, mielialat vaihtelevat ja välillä menee paremmin, välillä huonommin. Ja heijastuu kyllä kaikkeen ympärillä olevaankin.



Jk. olen varmaan aika huvittava poikkeus siinä, että haastan riitaa useammin IRL kuin netissä. Anonyymeille vittuilusta ei saa kicksejä ;) Toinen syy on, että ilmaisen itseäni paljon mielummin puhumalla kuin kirjoittamalla. Tekstiä tulee huomattavasti nopeammin.

En usko, että kukaan on täysin sama ihminen esim. kotona kuin työkuvioissa. Itse väittäisin tuntevani itseni aika hyvin. Mutta on tätä itsetutkiskelua vuosia pitänyt tietoisesti sen eteen tehdäkin. Eikä aina niin mielellään ja vapaaehtoisesti. Palkintona siitä on kuitenkin tietynlainen mielenrauha. Olen oppinut välttämään asioita, joista tiedän pahoittavani mieleni tai saavani turhaa stressiä. Olen todennut, että parhaiten minulle sopii elämä, jossa on vankka perusturvallisuus ja rutiinit, joskus pienillä spesiaalijutuilla höystettynä.

Ensimmäinen reaktio olisi vastata että kyllä tiedän, olenhan mä ollut persoonallisuustesteissäkin vaikka kuinka monta kertaa erilaisten työnhakuprosessien osana... Mutta sekin on vain niin yksi osa ihmistä.



Ihmisen pitäisi kuulemma viimeistään nelikymppisenä pystyä erottamaan esim. omat toiveensa ja tarpeensa yhteiskunnan, suvun, puolison, ystävien tai työnantajan toiveista ja tarpeista. En mä ole ihan varma pystynykö sitä kaikilta osin erottamaan.

Ensimmäinen reaktio olisi vastata että kyllä tiedän, olenhan mä ollut persoonallisuustesteissäkin vaikka kuinka monta kertaa erilaisten työnhakuprosessien osana... Mutta sekin on vain niin yksi osa ihmistä.

Ihmisen pitäisi kuulemma viimeistään nelikymppisenä pystyä erottamaan esim. omat toiveensa ja tarpeensa yhteiskunnan, suvun, puolison, ystävien tai työnantajan toiveista ja tarpeista. En mä ole ihan varma pystynykö sitä kaikilta osin erottamaan.

taitaa parhaiten onnistua joko jossain luostarilla oleskelulla täydessä hiljaisuudessa pitkiä aikoja, tai sitten sillä, että käy todella pohjalla ja ei ole ketään, kehen turvata.

Ensimmäinen reaktio olisi vastata että kyllä tiedän, olenhan mä ollut persoonallisuustesteissäkin vaikka kuinka monta kertaa erilaisten työnhakuprosessien osana... Mutta sekin on vain niin yksi osa ihmistä. Ihmisen pitäisi kuulemma viimeistään nelikymppisenä pystyä erottamaan esim. omat toiveensa ja tarpeensa yhteiskunnan, suvun, puolison, ystävien tai työnantajan toiveista ja tarpeista. En mä ole ihan varma pystynykö sitä kaikilta osin erottamaan.

taitaa parhaiten onnistua joko jossain luostarilla oleskelulla täydessä hiljaisuudessa pitkiä aikoja, tai sitten sillä, että käy todella pohjalla ja ei ole ketään, kehen turvata.

Varsinaisesti mulla ei ole erilaisia rooleja, mutta kotona ja töissä olen toimissani myös erilainen, mutta kummassakin olen oma itseni.

Vittuilun oikeudellisuuteen en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä, jos mua vituttaa, saatan laittaa tunteen eteepäin, vaikka tiedän, ettei se mikään hyvä tapa olekaan. Mutta kaukana täydellisyydestä olen muutenkin.



N40