Miksi nykyään hautajaisten järjestämisessä kestää helposti pari-kolme viikkoa tai kuukauden?

Siunauskappelit on varattuja. Me valittin arkipäivä klo 10, ne pääsi ketkä pääsi. Viikonloput ihan täynnä pitkälle.

Vapaita siunausaikoja on vaikea saada. Täälläkin ajat menee kuukauden päähän, mutta olen kuullut, että joku sai ajan kahden viikon päähän. Se oli nopeaa. 

Siunausaikoja ei saa. Tai saa, jos arkipäivällä virka-aikaan pitää mutta se taas aiheuttaa vieraille hankaluuksia, jos eivät ole lähisukua.

Ylikuolleisuus aiheuttaa jonoja, ja liian monet haluavat järjestää hautajaiset viikonloppuisin. Arkipäivät eivät kelpaa. Ruumishuoneet täyttyvät eivätkä krematoriotkaan vedä (olisi ihanteellista jos siunaus- tai saattotilaisuus pidettäisiin vasta tuhkaamisen jälkeen).

Ylikuolleisuus taas johtuu siitä että koronaeristys säästi ne 1920-luvulla syntyneet ikäluokat joiden olisi pitänyt kuolla niinä vuosina.

Luterilaisilla on jonoa. Muilla ei. Ihmisiä kuolee todella paljon nykyään. 

Kun lapseni kuoli, hautaustoimistosta sanottiin ettei hautajaisten järjestämisellä ole kiirettä. Tosin piti ensin odottaa oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, ja hautajaiset pidettiin kuukauden kuluttua kuolemasta, tuhkaus heti niiden jälkeen ja uurnanlasku seuraavalla viikolla.

Varmaankin riippuu paikkakunnasta. Muistelen, että vähän aikaa sitten oli TV:ssä juttu, jossa viitattiin myös siihen, että joskus omaisten on kovin vaikeaa saada hautajaisia sopimaan aikatauluihinsa. Tampereella, suuressa kaupungissa, olen ollut useassa siunaustilaisuudessa perjantaina ja muistaakseni joskus myös torstaina. Lauantaiaikoja on varmasti vaikeampi saada juuri silloin, kun haluaa, jos se olisi pian. 

Vierailija kirjoitti:

Ylikuolleisuus aiheuttaa jonoja, ja liian monet haluavat järjestää hautajaiset viikonloppuisin. Arkipäivät eivät kelpaa. Ruumishuoneet täyttyvät eivätkä krematoriotkaan vedä (olisi ihanteellista jos siunaus- tai saattotilaisuus pidettäisiin vasta tuhkaamisen jälkeen).

Ylikuolleisuus taas johtuu siitä että koronaeristys säästi ne 1920-luvulla syntyneet ikäluokat joiden olisi pitänyt kuolla niinä vuosina.

Tuhkaaminen ennen siunaamista vaatii kirkkoherran luvan ja sitä he antavat varsin säästeliäästi. Lisäksi Ei se itse asiassa juurikaan nopeuttaisi toimintaa sillä krematorioissa on edelleen pitkät jonot. 

Ei riittänyt kuukausi, seitsemän viikkoa meni kevät- talvella.

Riippuu onko kuolinsyy selvillä.Itse lähden krematorioon,tilaisuuksia ei järjestetä.Tuhkat viedään kotiseudun hautamaahan ja joku tärkeä paikka..Ehkä joku lätkä johonkin paaluun.Isän äidin haudalle olisi kiva .Ukki mummo sukua siellä joku niistä.Olen kyllä kuullut kuukausi voi vierähtää järjestelyissä nykyään.

Siunausaikojen vähyys ja myös krematorioihin on nykyään jonoa.

Isäni kuoli kun olin lapsi, hänen hautajaisensa oli viiden tai kuuden päivän kuluttua kuolemasta, alle viikon kuitenkin. Tähän ei siis liittynyt mitään uskontoa, vaan kaikki vaan järjestyi nopealla aikataululla vaikka kuolema oli yllättävä. Tavallaan tuntui tosi hassulta että hautajaiset oli niin pian. Vaatteisiin sai kelvata ne juhlavaatteet mitkä sattui kaapista valmiiksi löytymään.

Aikojen saaminen on vaikeaa. Meille ehdotettiin siunausaikaa torstaiaamuna kello 10, siis ihan tosissaan, ja kun sanottiin ettei käy, alkoi kauhea jankkaaminen, että nämä kaikki ajat ovat yhtä hyviä, vaikka selitettiin, että tuolloin lähes kukaan vieraista ei pääsisi osallistumaan hautajaisiin lähiomaisia lukuunottamatta. Annettiin ymmärtää, että oltiin ihan paksoja ihmisiä kun ei kelpuutettu tätä aikaa mikä Meille armeliaasti olisi suotu. Mutta mitä ihmeen järkeä olisi järjestää hautajaisia, mihin melkein kukaan ei pääse?

Ymmärrän että seurakunnan näkökulmasta meidän omaisen hautajaiset on vain yhdet hautajaiset tuhansien joukossa, mutta Meille se on ainutlaatuinen tilaisuus. Siksi haluttaisiin, että edes mahdollisimman moni vieraista pääsisi osallistumaan.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat kupsahtelevat. Joutuvat jonottamaan Pietarin portille pääsyä. Mutta ei hätää, ovat varmaan tottuneet jonottamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat kupsahtelevat. Joutuvat jonottamaan Pietarin portille pääsyä. Mutta ei hätää, ovat varmaan tottuneet jonottamiseen.

Niin, sitten tähän muodostavat ongelman välillä lähisukulaiset. Pitää toki muistaa se, että jopa minun aikanani oli niitä ko. kylänhautajaisia. Onneksi korona vei tämän ja kaikki hoitinut mallikkaasti.

Meillä kesti neljä viikkoa. Olisi saatu kyllä aika viikon päähän mutta oltiin itse niin shokissa ja oli niin paljon järjestettävää ettei haluttu sitä eikä vieraat olisi ehtineet varmaan myöskään niin pika-aikataululla. Parina muuna viikonloppuna ei pienellä paikkakunnalla saatu viikonlopulle pappia ja muutenkin pitopalvelulla ei olisi ollut aikoja.