Miksi ihmisten mielestä kursailu tuntuu olevan joku hyvä asia?

Itse kun olen käynyt kylässä pöydän antimiin kiinni, on sitten taivasteltu että siinäpä moukka. Jos ei sitä voileipäkakkua joku aloita, niin kukaan ei sitä aloita. Töissä yksi Remppa-Romppainen näkee taukotuvassa kakun tai mitä tahansa pullia, niin se avaa pakkauksen ja ottaa joka tapauksessa eikä kysele. 

porvoo.

Siinä tilaisuudessa ei ketään naurata.

(paitsi jos sattuu joku ap:n kaltainen hihittelijä, missä joku ottanut liikaa pameja tai sitten jäänyt ottamatta ...)

Vierailija kirjoitti:

porvoo.

Siinä tilaisuudessa ei ketään naurata.

(paitsi jos sattuu joku ap:n kaltainen hihittelijä, missä joku ottanut liikaa pameja tai sitten jäänyt ottamatta ...)

 

Miksei voisi naurattaa? Varmasti kaikissa muistotilaisuuksissa missä olen ollut on naurettu, ihan ääneenkin.

Kursailu on täysin turhaa ja typerää.

Voi olla, että tätä aikaa vielä tullaan kaipaamaan. Kun nuo kursailijat ovat kuolleet pois ja jäljellä on enää minäminä-ihmisiä, jotka ryysivät tarjoilujen kimppuun, niin ehkä muistellaan, että ennen oli sentään jotain käytöstapoja.

Joku kultainen keskitie pitäisi olla. Vai pitäisikö jäsjestää arvonta ja nostaa vieraiden nimiä hatusta yksi kerrallaan? Kyllä ne sitten menis tarjoilupöytään, kun kerran voittivat vuoronsa arvonnassa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että tätä aikaa vielä tullaan kaipaamaan. Kun nuo kursailijat ovat kuolleet pois ja jäljellä on enää minäminä-ihmisiä, jotka ryysivät tarjoilujen kimppuun, niin ehkä muistellaan, että ennen oli sentään jotain käytöstapoja.

Joku kultainen keskitie pitäisi olla. Vai pitäisikö jäsjestää arvonta ja nostaa vieraiden nimiä hatusta yksi kerrallaan? Kyllä ne sitten menis tarjoilupöytään, kun kerran voittivat vuoronsa arvonnassa.

Mikä vika siinä että ryysivät? Kunhan lähiomaiset pääsee halutessaan ensin, niin ainakin minun puolesta saa ryysiä sitten kun ilmoitettu, että olkaa hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että tätä aikaa vielä tullaan kaipaamaan. Kun nuo kursailijat ovat kuolleet pois ja jäljellä on enää minäminä-ihmisiä, jotka ryysivät tarjoilujen kimppuun, niin ehkä muistellaan, että ennen oli sentään jotain käytöstapoja.

Joku kultainen keskitie pitäisi olla. Vai pitäisikö jäsjestää arvonta ja nostaa vieraiden nimiä hatusta yksi kerrallaan? Kyllä ne sitten menis tarjoilupöytään, kun kerran voittivat vuoronsa arvonnassa.

Kultainen keskitie on luontevuus. Kursailu on ylenpalttista varmistelua siitä ettei vaan tee jotain väärin. Siis liioitellaan jonkin triviaalin merkitystä.

Kyllähän se kertoo että ollaan kunnon ihmisiä. Eihän sitä ilkosillaan mennä ihmisten ilmoillekaan, vaikka periaatteessa asia ei ole hyvä/paha itsessään. Mutta antaa kyllä aika erikoisen vaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

Itse kun olen käynyt kylässä pöydän antimiin kiinni, on sitten taivasteltu että siinäpä moukka. Jos ei sitä voileipäkakkua joku aloita, niin kukaan ei sitä aloita. Töissä yksi Remppa-Romppainen näkee taukotuvassa kakun tai mitä tahansa pullia, niin se avaa pakkauksen ja ottaa joka tapauksessa eikä kysele. 

Ymmärtää selvästi sen mikä on tärkeää ja mikä ei.

Ei kursailemattomuus ole suoraan huonoa käytöstä, enemmän teeskentelemättömyyttä. Mutta toki hautajaiset ja häät ovat useimmiten arvokkaita tilanteita ainakin hautaansiunauksessa, voihan tuossa olla hyvä olla aika hissukseen.

Kursailu on rasittavaa ja aivan turhaa. Nimenomaan kursailu, se ettei nyt vaan tohsita mennä, vaikka olisi oma vuoro ja olisi jo kehotettu menemään.

Vierailija kirjoitti:

porvoo.

Siinä tilaisuudessa ei ketään naurata.

(paitsi jos sattuu joku ap:n kaltainen hihittelijä, missä joku ottanut liikaa pameja tai sitten jäänyt ottamatta ...)

Mahtaa olla ankeat hautajaiset jos muistotilaisuudessakaan ei saisi nauraa tai edes hihittää.

Vierailija kirjoitti:

Kursailu on rasittavaa ja aivan turhaa. Nimenomaan kursailu, se ettei nyt vaan tohsita mennä, vaikka olisi oma vuoro ja olisi jo kehotettu menemään.

Se on kohteliaisuutta todeta että menkää te ensin. Itse jättäydyn aina viimeiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että tätä aikaa vielä tullaan kaipaamaan. Kun nuo kursailijat ovat kuolleet pois ja jäljellä on enää minäminä-ihmisiä, jotka ryysivät tarjoilujen kimppuun, niin ehkä muistellaan, että ennen oli sentään jotain käytöstapoja.

Joku kultainen keskitie pitäisi olla. Vai pitäisikö jäsjestää arvonta ja nostaa vieraiden nimiä hatusta yksi kerrallaan? Kyllä ne sitten menis tarjoilupöytään, kun kerran voittivat vuoronsa arvonnassa.

Ei kursailu kuulu käytöstapoihin. Ennemminkin on huono tapa, kun joudutaan  samoja ihmisiä kutsumaan uudestaan ja uudestaan.

Mut kasvatettiin lapsesta lähtien niin, että ensin kahvipöytään menee mun isovanhempieni sukupolvi, sitten vanhempieni sukupolvi, sen jälkeen mun sukupolveni ja sitten mun lasteni sukupolvi. Tämä kaiketi perustui johonkin vanhempien ihmisten kunnioittamiseen, luulisin. Mutta muistan hyvin, miten "kiva" oli juoda kylmää kahvia, kun vanhemmat ikäluokat olivat kursailleet. Isovanhempieni sukupolvesta ei ketään ole ollut elossa enää vuosikymmeniin ja mun vanhempieni sukupolvesta enää isäni on meidän suvussa elossa. Kun isäni on hakenut kahvipöydästä haluamansa, sitten on mun sukupolveni vuoro. Koska isä liikkuu jo huonosti, mä yleensä sitten kysyn isältä, mitä hän haluaa ja käyn hakemassa hänelle. Voi sitten kursailla kahvikuppinsa ja lautasensa ääressä ihan rauhassa, jos haluaa, mutta muutkin pääsevät hakemaan kahvinsa ennenkuin jäähtyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että tätä aikaa vielä tullaan kaipaamaan. Kun nuo kursailijat ovat kuolleet pois ja jäljellä on enää minäminä-ihmisiä, jotka ryysivät tarjoilujen kimppuun, niin ehkä muistellaan, että ennen oli sentään jotain käytöstapoja.

Joku kultainen keskitie pitäisi olla. Vai pitäisikö jäsjestää arvonta ja nostaa vieraiden nimiä hatusta yksi kerrallaan? Kyllä ne sitten menis tarjoilupöytään, kun kerran voittivat vuoronsa arvonnassa.

Ei kursailu kuulu käytöstapoihin. Ennemminkin on huono tapa, kun joudutaan  samoja ihmisiä kutsumaan uudestaan ja uudestaan.

Mun äiti on just tuollainen hellan vieressä piileskelijä. Jopa silloin, kun juhlat on meillä. Kerran päätin, että kukaan ei syö ennenkuin äiti istuu pöytään. Puoli tuntia istuttiin varttumassa "jos nyt vielä tuosta siivoan ja tätä tuon lisää". No ei tarvii. Piti puoliväkisin houkutella hänet pöytään, missä hän sitten ihan jäykkänä istui ja valitti jälkeenpäin, että pitikö siitä nyt numero tehdä. Kai siinä joku lapsuusajan trauma aktivoitui ja heitti yli, että nyt riitti.

Muistan, kun lapsuudessakin äiti passasi kaikki juhlat eikä ikinä syönyt edes perheen kesken päivällistä, vaan keittiössä yksin jälkeenpäin. Ruokailun ajan hän kolisteli, kokkaili, siivoili ym tosi kiireisen näköisenä.

Minusta se on vain todella tylyä käytöstä, että ei tulla muiden seuraan. Kyllä ne tiskit ehti milloin vaan. Olen miettinyt, että mikä tuollaisen taustalla voi olla?

Vierailija kirjoitti:

porvoo.

Siinä tilaisuudessa ei ketään naurata.

(paitsi jos sattuu joku ap:n kaltainen hihittelijä, missä joku ottanut liikaa pameja tai sitten jäänyt ottamatta ...)

 

Kyllä me ainakin serkkujen kanssa naurettiin paapan hautajaisissa kun muisteltiin paapan hauskoja juttuja. Paappa ei ollut mikään tosikko vaan oli hauska mies.

Ymmärrän että omaiset ensin juuri hautajaisissa, häissä ym. Mutta sen jälkeen kursailusta pitää luopua ja reippaasti mennä ottamaan osansa, että muutkin saa ja kenenkään kahvi tai ruoka ei jäähdy sen takia. Hakee omansa nopeasti ja tekee toisille tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kursailu on rasittavaa ja aivan turhaa. Nimenomaan kursailu, se ettei nyt vaan tohsita mennä, vaikka olisi oma vuoro ja olisi jo kehotettu menemään.

Se on kohteliaisuutta todeta että menkää te ensin. Itse jättäydyn aina viimeiseksi.

Käyttäydyt huonosti, ellet ole nuori. Hyväkäytöksiset usein odottavat, että vanhemmat menevät ensin, heti juhlakalujen tai lähiomaisten jälkeen. Jos he eivät mene, seuraa kiusallinen odottelu. Itse olen nyt 53-vuotiaana todennut, että alan olla monissa kekkereissä jo vanhempaa väkeä, joten minä menen pääporukan jälkeen ihan suosiolla, niin muutkin kehtaavat.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mut kasvatettiin lapsesta lähtien niin, että ensin kahvipöytään menee mun isovanhempieni sukupolvi, sitten vanhempieni sukupolvi, sen jälkeen mun sukupolveni ja sitten mun lasteni sukupolvi. Tämä kaiketi perustui johonkin vanhempien ihmisten kunnioittamiseen, luulisin. Mutta muistan hyvin, miten "kiva" oli juoda kylmää kahvia, kun vanhemmat ikäluokat olivat kursailleet. Isovanhempieni sukupolvesta ei ketään ole ollut elossa enää vuosikymmeniin ja mun vanhempieni sukupolvesta enää isäni on meidän suvussa elossa. Kun isäni on hakenut kahvipöydästä haluamansa, sitten on mun sukupolveni vuoro. Koska isä liikkuu jo huonosti, mä yleensä sitten kysyn isältä, mitä hän haluaa ja käyn hakemassa hänelle. Voi sitten kursailla kahvikuppinsa ja lautasensa ääressä ihan rauhassa, jos haluaa, mutta muutkin pääsevät hakemaan kahvinsa ennenkuin jäähtyy. 

Mitä sitten tapahtuu, kun sukupolvet menee sekaisin? Esimerkiksi jos sisaruksilla tai serkuksilla on ikäeroa 20 tai 30 vuotta.

Nro 19: "Mitä sitten tapahtuu, kun sukupolvet menee sekaisin? Esimerkiksi jos sisaruksilla tai serkuksilla on ikäeroa 20 tai 30 vuotta."

Sisarukset ja serkukset kuuluvat samaan sukupolveen ikäerosta riippumatta. On siis isovanhempien sukupolvi, vanhempien, setien, tätien ja enojen sukupolvi, sisarusten ja serkusten sukupolvi jne.