Perhana 2-vuotias...

Mutta voin lohduttaa että meillä samaa. Uusia tuttavuuksia ovat myös raapiminen ja pureminen

Tai oikeastaan siitä ollaan pääsemässä eroon... Mä oon tehny niin että kun meinasi lyödä niin napakka ote kädestä (ei liian kovaa) ja tiukalla äänensävyllä sanoin että ei saa lyödä, se sattuu. Ja jos ei usko niin meillä on portaiden alin askelma neidin jäähypaikka, eli sinne istumaan 2 minuuttia. Inhoaa siinä istumista niin paljon että useimmissa tapauksissa pelkkä kielto jo riittää.

ihminen on myös eläin, jos muistatte... ja lapsissa tuo piirre korostuu

Alahuuli nousee, suu menee mutruun, ilme tuimenee, lelu kädestä lentää ja kädet ylhäällä tulee lyödäkseen. Pieni on, mutta silti kiellän. Otan kädestä kiinni, laskeudun hänen talolleen ja sanon että ei, ei saa lyödä. Jos ei usko, niin meillä myös portaiden alas yritän istuttaa. Ekoja kertoja jäähyllä, joten hankalaa sekin, mutta oppinee, kuten isommat sisarukset.



Arvatenkin keskimmäinen opettanut kuopukselle tuon lyömisen. Salaa meinaa meidän uhmaikäinen aina vähä kiusata tuota pienintä. Ei tää ole helppoo :) - siis kasvattaminen.

ja satunnaisesti edelleen, viisivuotiaana. Ihan "normaali" ja kiltti lapsi muuten. Kyllä lapsi tuosta kasvaa pois, älä itse provosoidu.

sama... 2v. pojan päivät on ihan kamalia nykyään. Ennen niin rauhallinen... Nykyisin kokoajan kiukkua, riehumista ja tappelua ja pikkusiskon kiusaamista. Ruokapöydässä ei malta istua ja syödä vaikka nälkä on. Kiellot ja käskyt on sama kun seinille puhuisi.. ei meinaa totella mitään. Ja tämä on esikoinen, joten kasvatusmetodeistakaan ei kauheasti ole kokemusta, että mikä olisi tehokkain tapa. Tuntuu, että tulen hulluksi. jäähyjä ei ymmärrä yhtään ja tekee kohta saman...