Läheisen ihastuminen toiseen mieheen ja tunteet jotka sekoittavat pään.

Tilanne on se, että läheiseni on nyt 20 vuoden parisuhteen jälkeen ihastunut toiseen henkilöön palavasti ja tämä tunne on molemminpuoleinen. Nyt läheiseni on todella kuohuksissa tästä ihastusten tunteesta, mutta ei ole kertonut siitä hänen puolisolleen, sillä hänen ja puolisonsa puheyhteys ei ole hyvä ja mies ei suostu oikein puhumaan mistään. Läheiseni hehkuttaa ihastustaan ja sitä miten jos tietäisin miltä hänestä ihastuksen seurassa tuntuu niin olisin hänen puolellaan. Hän myös pohtii että onk kukaan hänen puolellaan vai käykö kaikkien vain sääliksi hänen kumppaniaan, jos hän eroaa. Eli vatuloi ja hehkuttaa, jauhaa ulos tunteitaan yms. TIedätte mitä tarkoitan. Olen kyseealaistanut että haluaakohän nyt varmasti erota ja ihastuksen tunne kyllä menee ohi yms. mutta näitä hän ei suostu kuuntelemaan. Hän o myös alkanut ravata baareissa viikonloppuisin, josko ihastus tulisi siellä vastaan. 

Pointti on että tuollainen jakuva intensiivinen tunteiden kautta eläminen, niiden intensiivinen pohtiminen ja analysointi siitä erotako vai ei alkaa olla näin läheisen näkökulmasta todella rasittavaa. Viimeiset pari kuukautta kun olemme tavanneet keskustelemme aina tästä asiasta. Ihminen on minulle kuitenkin todella rakas ja läheinen ja toivon että hän jossain vaiheessa palaisi takaisin maanpinnalle ja pystyisi keskustelemaan muistakin asioista kun tästä "ihanasta tunteesta", tehköön sitten eron suhteen mitä kokee parhaakseen. Lähinnä mietin kuinka jaksaa tukea läheistä tälläisissä kriiseissä, niin että itse ei ole ihan loppu jokaisen tapaamisen jälkeen? On meinaan pikkasen raskasta tuommoinen vatulointi ja tulee ihan takauma siihen, että olisimme teini-ikäisiä, kun hänen juttujansa kuuntelee.