Voiko kansanedustaja tehdä lapsia koskevia päätöksiä, jos hänellä ei ole omia lapsia?

Tämä kysymys tuli vääjäämättä mieleen, kun kansanedustaja Juha Mäenpään (ps) mukaan vain äidit ja isät saisivat tehdä lapsia koskevia huostaanottopäätöksiä

Suuret linjat vedetään eduskunnassa, joten mielestäni kysymys on aivan relevantti. Samaa omakohtaisuuden kokemusta voitaisiin toki edellyttää myös muissa päätöksissä, kuten vaikkapa kansanterveydelliset kysymykset. Miksi jättää hyvä ajatus puolitiehen? 

Alkoholilainsäädännöstä päättävät eivät saisi tehdä asiaa koskevia toimia, jos eivät itse käytä säännöllisesti alkoholia. Tupakka, sairauksien hoito... Onhan näitä, pitää vain mennä asian "ytimeen", niin listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Mihin raja vedetään?