Avun hakeminen julkiselta mielenterveysongelmiin hävettää

Minkä ihmiset sille mitään voi, kun ei ole olemassa terveydentilat riittävästi huomioivia palkkatyöpaikkoja. 

:(

Ymmärrän tämän täysin, järjestäen kaikki henkilöt joita olen tavannut julkisella sosiaalipuolella ovat ikäviä ja ilkeitä ihmisiä. Muista arvostaa itseäsi ja varo pahantahtoisia ihmisiä.

Et varmaan ollut sen päivän ensimmäinen etkä viimeinen mielenterveyspalveluja hakeva, joten miksi hävetä

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan ollut sen päivän ensimmäinen etkä viimeinen mielenterveyspalveluja hakeva, joten miksi hävetä

Näinhän tämä juttu menee mutta julkinen on tunnettu juoruilusta sekä väärin kirjatuista asioistakin.

Enemmän hävettää niiden puolesta, jotka ovat sairaudentunnottomia ja eivät hae apua. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hävettää niiden puolesta, jotka ovat sairaudentunnottomia ja eivät hae apua. 

 

Tuo sairaudentunnoton on myös jollain tavoin vallankäytön sana. Kun se kirjauksissa lukee voi muut sen sanan lukevat tai kuulevat suoriltaan ilman omien aivojen käyttöä uskoa sen sanan paikkaansa pitävyyden. Mitä siinä sitten käy, kun ei ole kyse oikeasti sairaudentunnottomuudesta

Hae apua tuohon häpeään samalla kun nuppipolilla olet jo muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hae apua tuohon häpeään samalla kun nuppipolilla olet jo muutenkin.

Löytyisikö terveydenhuoltoa paremmin apua vertaistuesta häpeään. Toki osa terveydenhuollon työntekijöistäkin on jo diagnosoituja. Heillä vaan on hoitotasapaino mahdollisesti jo kohdallaan (Tulet selviämään. Toteamista  oli jo vuosikymmeniä sitten. Jo silloin saattoi opiskeleva hoitaja jo todeta nuoremmalle hoidossa olevalle, että hänkin on ollut aiemmin siinä samassa tilanteessa. Silloin ei ollut kolmannen sektorin yhdistys toimintaa kuten on jo ollut sen jälkeisinä aikoina )

Minä häpesin myös. Hyvä että uskalsit hakea apua. Toivotaan, että hoidossa tulee vastaan hyviä ja ammattitaitoisia tyyppejä, sillä niitäkin on ihan julkisellakin puolella.

Vierailija kirjoitti:

Minä häpesin myös. Hyvä että uskalsit hakea apua. Toivotaan, että hoidossa tulee vastaan hyviä ja ammattitaitoisia tyyppejä, sillä niitäkin on ihan julkisellakin puolella.

Mitä tarkoitat? Terveyskeskuksestako ei kehtaa mielenterveysongelmiin hakea apua, kuinka niin? Samoja lääkäreitä ja hoitajia siellä on kuin yksityiselläkin, eivätkä kaikki käytä työterveyttä, vaikka ovat työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä häpesin myös. Hyvä että uskalsit hakea apua. Toivotaan, että hoidossa tulee vastaan hyviä ja ammattitaitoisia tyyppejä, sillä niitäkin on ihan julkisellakin puolella.

Aina ei ns. henkilökemia pelaa ja silloin voi lähteä asiat vääristymään jopa kirjauksia myöten (terveydenhuollon ulkopuolella ns. henkilökemia asia taidetaan paremmin hoksata ). Onko hankala hoidettava vai hankala työntekijä..  Ennen ei ainakaan ollut mahdollista vaihtaa työntekijöitä. Hoitaja vaihtui vasta silloin, jos työntekijä muutti toiselle paikkakunnalle, jäi eläkkeelle, siirtyi toiseen tehtävään työpaikalla tai toiseen työpaikkaan. Onhan se kannattelevakin hoito hoitoa.. Ei niihin resurssien käyttöön oikein voi terveydenhuollossa kävijät aina vaikuttaa. Nykytilannetta en tietenkään hahmota.

 

Minua ei hävettänyt avun hakeminen, vaan häpesin niiden terveydenhuollon "ammattilaisten" puolesta heidän käyttäytymistään ja suhtautumistaan apua hakeviin potilaisiin. Mt-ongelmien hoito on Suomessa kyllä todella huonoa, mikä on outoa, koska niihinhän nimenomaan kannattaisi panostaa ja varmistaa, että ihmiset voivat paremmin. Minulle ongelmaksi muodostui se, etten halunnut aloittaa masennuslääkitystä. Tiesin kokemuksesta, ettei masennuslääkitys auta minua, vaan olisin halunnut enemmän keskustelu- ja terapiatukea. Tämän takia olin sitten "ongelmatapaus". Yksi lääkäri sanoi minulle suoraan, että "ei sinua voi auttaa kun sinä et halua apua". Tuo on oikeasti aika karu asia sanoa ihmiselle, joka on määrätty osastohoitoon im-yritysten takia. Ei masennuslääkitys ole se ainut apu, on niitä muitakin keinoja. Niitä ei vaan haluta käyttää.

Mä en ole ikinä käynyt yksityisellä niin että olisin sen maksanut itse. N55+

ps: ja parempaa palvelua olen saanut tk:ssa kuin työterveydessä.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hävettää niiden puolesta, jotka ovat sairaudentunnottomia ja eivät hae apua. 

HÄVETTÄÄ jos joku on sairas???

Miten helv###ä päästä eroon turhasta häpeästä?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ikinä käynyt yksityisellä niin että olisin sen maksanut itse. N55+

ps: ja parempaa palvelua olen saanut tk:ssa kuin työterveydessä.

Joo ei työterveydestä välttämättä saa sen parempaa palvelua ja hoitoa kuin julkiselta, toki lääkärille ja tutkimuksiin pääsee helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä häpesin myös. Hyvä että uskalsit hakea apua. Toivotaan, että hoidossa tulee vastaan hyviä ja ammattitaitoisia tyyppejä, sillä niitäkin on ihan julkisellakin puolella.

Mitä tarkoitat? Terveyskeskuksestako ei kehtaa mielenterveysongelmiin hakea apua, kuinka niin? Samoja lääkäreitä ja hoitajia siellä on kuin yksityiselläkin, eivätkä kaikki käytä työterveyttä, vaikka ovat työelämässä. 

Minulla tosiaan meni todella kauan ennen kuin kehtasin hakea julkiselta apua. Sitä ennen meni liikaa rahaa yksityisiin palveluihin ja kynnys julkiselle siirtymiseen oli lähes ylivoimaisen suuri. Ehkä se on myös osa omia ongelmiani mutta todellisuuteni kuitenkin. Julkisella ei ole mahdollista vaihtaa kontakteja kuten yksityisellä, jos kemiat ei kohtaa. Olen julkisella kohdannut sekä hyviä että huonoja hoitokontakteja. Se on totta, että ainakin täällä julkisella hoito on ehdottomampaa.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hävettää niiden puolesta, jotka ovat sairaudentunnottomia ja eivät hae apua. 

Kiitos, minä myös kamppailee näiden asioiden kanssa, jopa lääkkeiden haku apteekista hävettää ja ihan pelottaa, kun välillä törmännyt halveksiviin asiakaspalvelioihin. Jouduin vaihtamaan apteekkia sellaiseen missä on oikeita ihmisiä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän hävettää niiden puolesta, jotka ovat sairaudentunnottomia ja eivät hae apua. 

Kiitos, minä myös kamppailee näiden asioiden kanssa, jopa lääkkeiden haku apteekista hävettää ja ihan pelottaa, kun välillä törmännyt halveksiviin asiakaspalvelioihin. Jouduin vaihtamaan apteekkia sellaiseen missä on oikeita ihmisiä töissä.

Myös minua hävettää lääkkeiden haku. Olen kohdannut yhdessä apteekissa todella huonoa ja halveksivaa palvelua. Nykyisin käytän yleensä nettiapteekkia.

Kaikki, mitä siellä sanot, kirjataan rekistereihin, joista mitään ei koskaan poisteta. Kukaan ei tiedä, mihin kaikkeen niitä tietoja saa käyttää 20 vuoden kuluttua.