Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa ja neuvokaa- avioeroasiaa
16.11.2024 |
Moi
Olen 52v nainen ja aviomies on mua 13v vanhempi..ollaan oltu naimisissa jo 18v. Mies oli yhteen aikaan muualla töissä kolmisen vuotta ja siellä ratkesi juomaan ja jotain naisjuttuja oli yms. Katsoin läpi sormien silloin..Olin omasta työstäni pois pari vuotta ollessani vanhempieni+siskoni omaishoitajana. Kadun tätä ratkaisua sillä uuvuin ihan totaalisesti tuossa ja nyt olen ollut sairauslomalla. Uskon kyllä toki että tästä nousen ja pääsen taas tästä töihin, siitä ei epäselvyyttä. Mutta koville nuo vuodet ottivat, niin koville
En ole onnellinen, en yhtään. Miehen kanssa ei ole oikein mitään yhteistä paitsi että katotaan jotain iänvanhoja elokuvia suoratoistosta.. asumme erään isohkon kaupungin vieressä pienellä paikkakunnalla omakotitalossa. Olen jo pitkään sanonut miehelle että haluan asua kaupungissa, en enää jaksa näitä kaikenmaailman pihatöitä. Olimme jo yhdestä omakotitalosta kaupunkiin muuttaneet kerran mutta mies alkoi haikailla okt-asumista..hän sanoo että hänelle ei ole mitään tekemistä kaupungissa eli pelkää ilmeisesti alkavansa juomaan, veikkaan.
Itse taas haluaisin asua nimenomaan kaupungissa, käydä konserteissa yms tätielämään kuuluvaa. Olen näistä miehen kanssa jutellut mutta ei hänen elämäänsä tällainen toiminta kuulu. Kaipaan kovasti tällaista. En usko toki että se yksin eläminen mitään onnen täyttymystä pelkästään olisi, mutta jokainen meistä haluaa varmasti tilkan onnea ja oman näköistä elämää. Olen realisti.
Nyt myös miehen luonteen vuoksi olen havahtunut. Olen siis pienituloinen nyt. Mies ostelee itselleen tuosta vaan tonnien autoja ja moottoripyöriä. Toki hänellä on oikeus. Mutta hän keljuilee minulle että mene jo töihin ja maksa joku lääkärikäynnin maksu takaisin jo. Elän oikeasti hyvin vaatimatonta elämää. Tuo miten hän minua kohtelee ei ole oikein.
Meillä ei ole avioehtoa. Miehen nimissä on talo. Olen ajatellut hakea eroa. Voinko pyytää miestä vuokraamaan minulle asunnon ja antamaan minulle avustusta puolen vuoden ajan eli siis sen ajan kun on eron harkinta-aika. Mieshän on elatusvelvollinen tuon ajan.
Ositusasia on sitten erikseen toki.
Neuvoja tarvitsisin
Kommentit (12)
En ole itänaapurin väkeä vaan itseasiassa ihan sossupuolen koulutuksen saanut..koska olen tällä hetkellä jopa pelottavan pienituloinen ja nyt sairauspäivärahalla niin toki se hirvittää miten pärjään. Mutta itseasiassa varmaan ihan hyvin. Olen tottunut elämään säästeliäästi kun olin omaishoitajana..mutta nuo omaishoitovuodet kyllä rokottivat rahavaroja, niin siinä kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-
Avioero ja muuttaminen kaupunkiin asumaan yksikseen ei varmaan ole auvoista. Tunnetko ketään lähikaupungista tai jostain muusta kaupungista. Jos et, niin aika ankea muutto on edessä. Eikö siinä kunnassa, missä asut, ole mitään sellaista naisille yhteistä toimintaa, joissa voisit käydä, laulukuoro, martat ja heidän tekemät retkensä, kunnallispolitiikka...
Etkö löydä mitään kivaa puuhaa kotonasi, puutarhan hoitoa vaikka?
Mitä teetkin niin toivon viisautta ratkaisuihisi. Jos olet taloudellisesti jumissa, niin jäisin kyllä kotiin.
Voithan sinä pyytää, mutta miehen ei tarvitse suostua siihen. Hän voi elättää sinua puoli vuotta nykyisessä asunnossa.
Mono kirjoitti:
Avioero ja muuttaminen kaupunkiin asumaan yksikseen ei varmaan ole auvoista. Tunnetko ketään lähikaupungista tai jostain muusta kaupungista. Jos et, niin aika ankea muutto on edessä. Eikö siinä kunnassa, missä asut, ole mitään sellaista naisille yhteistä toimintaa, joissa voisit käydä, laulukuoro, martat ja heidän tekemät retkensä, kunnallispolitiikka...
Etkö löydä mitään kivaa puuhaa kotonasi, puutarhan hoitoa vaikka?
Mitä teetkin niin toivon viisautta ratkaisuihisi. Jos olet taloudellisesti jumissa, niin jäisin kyllä kotiin.
Moi, lähikaupunki on ns kotikaupunkini missä olen asunut kymmeniä vuosia, ei ole vieras paikka vaan hyvin tuttu. Ystäviä on siellä ja muuallakin. En ole kiinnostunut mistään Marttatoiminnasta enkä kuorolaulusta, eikä täällä ole sellaista toimintaa paitsi Seurakunnan kirkkokuoro.nKunnallispolitiikka kiinnostaa juu mutta ei täällä kyllä..en tykkää valitettavasti puutarhahommista, ei ole minun juttuni yhtään. Olen allerginenkin niin en oikein pysty sitä tekemään. En ole mikään "kotoilija", haluaisin asua hieman helpommin ja arvostan lähellä olevia palveluja ja sellaista.
Kulttuurista tykkään, konserteista, teatterista sun muusta sellaisesta, taidenäyttelyistä yms. Täällä ei sellaista ole kuin tosi harvoin.
Pääsen varmaan sairausloman loputtua työelämään, näin oletan, on työkokemusta ja koulutusta. Ja kuten sanottua, olen tottunut nyt aika vaatimattomasti elämään.
Mono kirjoitti:
Avioero ja muuttaminen kaupunkiin asumaan yksikseen ei varmaan ole auvoista. Tunnetko ketään lähikaupungista tai jostain muusta kaupungista. Jos et, niin aika ankea muutto on edessä. Eikö siinä kunnassa, missä asut, ole mitään sellaista naisille yhteistä toimintaa, joissa voisit käydä, laulukuoro, martat ja heidän tekemät retkensä, kunnallispolitiikka...
Etkö löydä mitään kivaa puuhaa kotonasi, puutarhan hoitoa vaikka?
Mitä teetkin niin toivon viisautta ratkaisuihisi. Jos olet taloudellisesti jumissa, niin jäisin kyllä kotiin.
Halutessaan tuttuja kyllä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mono kirjoitti:
Avioero ja muuttaminen kaupunkiin asumaan yksikseen ei varmaan ole auvoista. Tunnetko ketään lähikaupungista tai jostain muusta kaupungista. Jos et, niin aika ankea muutto on edessä. Eikö siinä kunnassa, missä asut, ole mitään sellaista naisille yhteistä toimintaa, joissa voisit käydä, laulukuoro, martat ja heidän tekemät retkensä, kunnallispolitiikka...
Etkö löydä mitään kivaa puuhaa kotonasi, puutarhan hoitoa vaikka?
Mitä teetkin niin toivon viisautta ratkaisuihisi. Jos olet taloudellisesti jumissa, niin jäisin kyllä kotiin.
Halutessaan tuttuja kyllä tulee.
No toki, mutta täällä tunnen olevani ns vieraassa paikassa ja ei kauheasti kiinnosta nämä pienen paikkakunnan ympyrät..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mono kirjoitti:
Avioero ja muuttaminen kaupunkiin asumaan yksikseen ei varmaan ole auvoista. Tunnetko ketään lähikaupungista tai jostain muusta kaupungista. Jos et, niin aika ankea muutto on edessä. Eikö siinä kunnassa, missä asut, ole mitään sellaista naisille yhteistä toimintaa, joissa voisit käydä, laulukuoro, martat ja heidän tekemät retkensä, kunnallispolitiikka...
Etkö löydä mitään kivaa puuhaa kotonasi, puutarhan hoitoa vaikka?
Mitä teetkin niin toivon viisautta ratkaisuihisi. Jos olet taloudellisesti jumissa, niin jäisin kyllä kotiin.
Halutessaan tuttuja kyllä tulee.
No toki, mutta täällä tunnen olevani ns vieraassa paikassa ja ei kauheasti kiinnosta nämä pienen paikkakunnan ympyrät..
Kommentoija tarkoitti siis kaupunkiasumista..juu uskon että siellä varmaan tuttuja tulee entisten lisäksi esim jostain yhdistystoiminnasta yms. Varmaankin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole varsinaisesti neuvo, mutta otathan huomioon, että kun keski-iässä tulee tilanne, että haluaa oman näköisempää elämää, tulee tarkasti tutkiskella omaa logiikkaansa siinä.
Hyvin helposti ajatus menee raiteille, että ero on ratkaisu, kun elämä omissa nahkoissa alkaa ahdistaa. Ja tämä ei ole mikään erovastainen kommentti. Olenhan itsekin käynyt avioeron läpi, matkalla kohti oman näköistä elämää.
Vähän sama kuin jos ajattelee ylipainoisena, että laihtumisen jälkeen elämä olisi onnellista ja ihanaa. Ensin on muutettava omassa ajattelussa ja toiminnassa elämäänsä kohti sitä hyvää ja omannäköistä elämää ja ero on vasta ns viimeinen silaus. Ero vie myös voimia kaikkine vaiheineen, en voi uupuneelle suositella, jos ei ole hyvät tukiverkot. Toivu ensin ja petaile taloutta kuntoon. Sitten kohti sitä itsenäistä elämää ilman haaveita ex kumppanin elatusinnosta.
Kun eroa on haettu niin ei silloin enää ole mitään elatusvelvollisuutta. Tuon päivämäärän perusteella oleva omaisuus on osituksen piirissä ja aletaan tehdä eroa. Ei silloin enää elätetä toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun eroa on haettu niin ei silloin enää ole mitään elatusvelvollisuutta. Tuon päivämäärän perusteella oleva omaisuus on osituksen piirissä ja aletaan tehdä eroa. Ei silloin enää elätetä toista.
Elatusvelvollisuus päättyy vasta silloin kun pari on tuomittu avioeroon. Harkinta-aikana on siis elatusvelvollinen, mutta ei todellakaan ole velvollinen kustantamaan toista asuntoa.
Alue: Aihe vapaa
Muuta hotelliin, tottahan mies maksaa kun on elatusvelvollinenkin. (Varmaankin olet tullut vaimoksi tuolta itänaapurista). Muutenhan tuo elatusvelvollissuus ei tulisi pieneen mieleenkään.