Mistä vastoinkäymisestä selviytymisestä olet ollut ylpeä?

En antanut kiusaaja-exän pilata elämääni yhteishuoltajuuden kautta. Tein silti, mitä halusin.

Pitkäaikaissairaan lapsen yksinhuoltajuus ja omaishoitajuus. 

Olin 80-luvun lopussa ns. huono oppilas, jolla ei ollut tulevaisuutta, poltin tupakkaa ja kaljoittelin. Liikuin siis huonossa seurassa ja tehtiin erilaisia pikkurikoksia. Peruskoulun keskiarvo oli seiskan luokkaa, en tehnyt koulussa käytännössä yhtään mitään. Sekoilin peruskoulun jälkeen vuosikausia kaikessa turhassa, mutta lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni laittamaan elämän kuntoon. Oli ihan saakelin vaikeaa ja pitkä reissu kun moniongelmainen olin, mutta asia kerrallaan meni.



Lopetin tupakanpolton, liiallisen kaljoittelun, pääsin opiskelemaan ja sain itsetuntoni kuntoon. Kaikki asiat yksi kerrallaan. Opinnoista sain myöhemmin kiitettävät paperit. Nyt tienaan vähän yli 6000€ kuussa ja toimin melko vaativissa asiantuntijatehtävissä. On myös perhe ja ystäviä ollut pysyvästi.

Siitä kun poliisit vei mun kasvit. Tuomari antoi vielä sakot myöhemmin kun olin tehnyt muka jonkin rikoksen. Puhaltakoot huiluun en tasan tehnyt mitään rikosta. Polttelin vain sitä mitä kasvatin. Kotiviiniä saa tehdä ja juoda niin ei tuo ole sen ihmeellisempää. Vain vähemmän haitallista kuin ryyppääminen.

Onhan tuosta yli 20 vuotta mutta vieläkin olen vähän katkera. Mitään oikeaa rikosta en ole tehnyt ja silti tuomittiin. Muka itsemääräämisoikeus kaikkea tuubaa sitä kehdataankin väittää. 

Työelämästä syrjäyttäminen by Petteri Orpo omallakin kohdalla

Minulla on erittäin vaikea sairaus jonka ansiosta olen saanut muitakin sairauksia ja joutunut viettämään pitkiä aikoja sairaalassa ja taistellut hengestäni ja selvinnyt. Sairaushistoriani on pitkä ja raskas ja silti jaksan vielä uurtaa ja jopa tehdä vähän töitä, tosin työnantajille en kelpaa mutta se ei yllätä ollenkaan. Ajokorttia ei enää ole koska sairaus vammautti mut hei, kyllä mä aion tästä vielä nousta. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä kun jaksan ja aivan ylionnellinen siitä että itse pystyn taas puuhastelemaan kotona (sellaista mitä muut pitävät itsestäänselvyytenä, minulle se ei ollut sitä). 

Tähän sopeutuu jotenkin ja oppii elämään sen kanssa ja hyväksymään että nämä kortit mulle jaettiin ja näillä on pärjättävä.

Olen selvinnyt vieraannuttamisen keskellä vuosia hengissä ja järjissäni. Se jatkuu vielä.

Onnistuin pysäyttämään vuosia jatkuneen velkakierteen ja maksamaan yksi toisensa jälkeen kaikki kulutusluotot ja luottokorttivelat pois. 

Konkurssi ja koko omaisuuden menetys, mukaan lukien suvut maat ja metsät. Kipeää teki, mutta elämä on luotu uusiksi ja nyt asiat on mallillaan. 

Unohdin ajokortin kotiin kun läksin autolla kauppaan. Onneksi ei poliisi pysäyttänyt. Huh!

4 konkurssia. 

Up 

Yläasteella kiusattuna olemisen helvetistä. Seuraava vaikea koettelemus tuli aikuisena kun anoppi sairastui äkillisesti ärhäkkään syöpään. Olin töissä hänen firmassaan, ainoana työntekijänä hänen lisäkseen. Mun vastuulle tuli yhtäkkiä kaikki yrityksen pyörittämiseen liittyvä laskutuksesta alkaen. Samalla piti tehdä luopumista läheisestä ihmisestä. Oli ihan hirveää katsoa kun rakas ihminen kuihtuu pois ja kärsii sellaisista kivuista että ei sanat riitä kertomaan. Syöpä oli levinnyt kauttaaltaan ja pääkasvain oli keuhkoissa. Kasvain rikkoi kylkiluita tieltään kasvaessaan. Siinä oli niin karmea loppu maailman herttaisimmalle ihmiselle. Tulen ikävöimään ja muistamaan häntä loppuelämäni. Mieheni jäi ilman vanhempia reippaasti alle 30-vuotiaana, hänen isä oli menehtynyt kun mieheni oli 3-vuotias.

 

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella kiusattuna olemisen helvetistä. Seuraava vaikea koettelemus tuli aikuisena kun anoppi sairastui äkillisesti ärhäkkään syöpään. Olin töissä hänen firmassaan, ainoana työntekijänä hänen lisäkseen. Mun vastuulle tuli yhtäkkiä kaikki yrityksen pyörittämiseen liittyvä laskutuksesta alkaen. Samalla piti tehdä luopumista läheisestä ihmisestä. Oli ihan hirveää katsoa kun rakas ihminen kuihtuu pois ja kärsii sellaisista kivuista että ei sanat riitä kertomaan. Syöpä oli levinnyt kauttaaltaan ja pääkasvain oli keuhkoissa. Kasvain rikkoi kylkiluita tieltään kasvaessaan. Siinä oli niin karmea loppu maailman herttaisimmalle ihmiselle. Tulen ikävöimään ja muistamaan häntä loppuelämäni. Mieheni jäi ilman vanhempia reippaasti alle 30-vuotiaana, hänen isä oli menehtynyt kun mieheni oli 3-vuotias.

 

Miehesi oli kuitenkin jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella kiusattuna olemisen helvetistä. Seuraava vaikea koettelemus tuli aikuisena kun anoppi sairastui äkillisesti ärhäkkään syöpään. Olin töissä hänen firmassaan, ainoana työntekijänä hänen lisäkseen. Mun vastuulle tuli yhtäkkiä kaikki yrityksen pyörittämiseen liittyvä laskutuksesta alkaen. Samalla piti tehdä luopumista läheisestä ihmisestä. Oli ihan hirveää katsoa kun rakas ihminen kuihtuu pois ja kärsii sellaisista kivuista että ei sanat riitä kertomaan. Syöpä oli levinnyt kauttaaltaan ja pääkasvain oli keuhkoissa. Kasvain rikkoi kylkiluita tieltään kasvaessaan. Siinä oli niin karmea loppu maailman herttaisimmalle ihmiselle. Tulen ikävöimään ja muistamaan häntä loppuelämäni. Mieheni jäi ilman vanhempia reippaasti alle 30-vuotiaana, hänen isä oli menehtynyt kun mieheni oli 3-vuotias.

 

Muistaako isäänsä?