Lue keskustelun säännöt.
Syyllistäminen parisuhteessa asioista mille ei voi itse mitään
12.11.2024 |
Kumppanini yrittää syyllistää minua asioista, liittyen lähinnä taustaani ja perheeseeni. Hänen toinen vanhempansa on kuollut hänen ollessa lapsi, tämä on aina ollut hänelle hyvin vaikeaa. Minulla taas ei ole samaa kokemusta kuin hänellä ja tästä hän usein syyllistää ja ilkeilee. Esimerkiksi juhlapäivät on hyvin vaikeita. Lisäksi hän haluaisi lapsen, koska niin kuuluu hänen mukaansa tehdä, olemme kolmekymppisiä ja elämäntilanne ihan ok. Itsekin haluaisin lapsen, mutta suoraan sanoen en tähän tilanteeseen. Olen alkanut miettiä, mitä järkeä tässä suhteessa oikeastaan on, toisaalta koen jotain velvollisuudentuntoa kumppania kohtaan. Enkä todellakaan tiedä mitä tehdä.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velvollisuudesta ei kannata suhteessa olla. Se ei ole hyväksi kummallekaan. Saati lapsia tehdä, ei missään nimessä.
Tuollaiset ihmiset kuin tämä on niin rasittavia. Vellovat lapsuudessaan eivätkä varmaan edes halua mennä eteenpäin.
Ihan kuin olisi sinun syysi, että hänelle kävi noin. Tuo asia ainakin on saatava pois kuormittamasta, jotta suhde voi jatkua terveellä pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänelle vanhemman kuolema on ollut trauma. Todennäköisesti et voi ymmärtää koska omat vanhempasi on elossa ja lapsuutesi helpompi muutenkin. Suosittelen puhumaan, kyllä kaikki järjestyy kun otat hänen trauman huomioon.
Minkä ikäinen puolisosi on? Mietin vaan että tuomitsetko hänet käytännössä lapsettomuuteen kun jätät hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänelle vanhemman kuolema on ollut trauma. Todennäköisesti et voi ymmärtää koska omat vanhempasi on elossa ja lapsuutesi helpompi muutenkin. Suosittelen puhumaan, kyllä kaikki järjestyy kun otat hänen trauman huomioon.
Eihän toinen ole vastuussa siitä, mitä toiselle on lapsena tapahtunut. Jos pitää olla koko ajan varovainen ettei vaan loukkaisi toista, jos vaikka mainitsee jotain omasta perheestään, niin parisuhteesta tulee lyhytikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Hänelle vanhemman kuolema on ollut trauma. Todennäköisesti et voi ymmärtää koska omat vanhempasi on elossa ja lapsuutesi helpompi muutenkin. Suosittelen puhumaan, kyllä kaikki järjestyy kun otat hänen trauman huomioon.
Se, että kumppani ilkeilee ap:lle, mutkistaa asiaa. Puhuminen kyllä auttaa, jos molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa pystyäkseen tulemaan toimeen yhdessä, mutta tuo kumppani ei nyt vaikuta olevan siihen valmis vaan päinvastoin vaikeuttaa tilannetta. Eikä ap voi yksin laittaa asioita järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen puolisosi on? Mietin vaan että tuomitsetko hänet käytännössä lapsettomuuteen kun jätät hänet.
Hänen olisi varmaan parempikin olla lapseton, kun hänen ainoa syynsä lastenhankintaan on se, että "niin kuuluu tehdä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen puolisosi on? Mietin vaan että tuomitsetko hänet käytännössä lapsettomuuteen kun jätät hänet.
Hänen olisi varmaan parempikin olla lapseton, kun hänen ainoa syynsä lastenhankintaan on se, että "niin kuuluu tehdä".
Puhumattakaan siitä, jos juhlapäivät ovat vaikeita. Pitääkö lapsenkin olla viettämättä juhlapäiviä, ei saa päiväkodissa askarrella äitienpäivä/isänpäivä/joulukortteja, kun vanhempaa ahdistaa liikaa. Jos on tuollainen trauma, niin se pitää käsitellä ennen lapsen hankintaa, muuten pilaa oman lapsensa lapsuuden ja siirtää trauman sukupolven eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa piakkoin. Kumppanisi ei anna sinulle ihmisarvoista mahdollisuutta elää, vaan tulee jatkuvasti valittamaan ja kiukuttelemaan asioista, jotka ovat sinun kontrollisi ulkopuolella.
Ajan myötä joudut kuuntelemaan hänen käsityksiään perheesi käytöksestä, miten huonosti naapuri on käyttäytynyt jne. ja kaikki se on sinun vikasi, kun et häntä puolustanut, oli huono käytös sitten totta tai puhtaasti hänen päässään.
Juokse, kun vielä voit, äläkä ainakaan tee tuollaisen ihmisen kanssa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen puolisosi on? Mietin vaan että tuomitsetko hänet käytännössä lapsettomuuteen kun jätät hänet.
Aloituksessa ap kertoi, että olemme kolmekymppisiä, joten kolmekymppinen lienee niin puoliso kuin ap itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaako puolisosi sinun äidinkieltäsi? Vaikuttaa siltä, että et osaa riittävästi suomea ymmärtääksesi miehen sanomisia.
Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen tyyppiin. Hän yrittää siirtää oman traumansa sinulle niin että sinäkään et voisi olla onnellinen.
Olen itse eronnut avioliitosta sen takia, että mies käyttäytyi kurjasti edellisestä liitostani ollutta lastani kohtaan siten, että koska miehellä oli ollut kurja lapsuus, niin ei olisi saanut lapsellanikaan sen paremmin olla. Ei auttanut vaikka sanoin ääneen hänelle, ettei hänen kurja ja niukka lapsuutensa ole lapseni syy, eikä lapsellani ole velvollisuutta hyvittää miehelle tämän oman lapsuuden epäoikeudenmukaisuuksia. Jos mieheltä pyysi vaikka jotain pientä apua kiireessä kun oli töistä tullessa 15 min aikaa haukata jotain ennenkuin piti lähteä kuskaamaan lasta harrastukseen, niin vastaus oli että hän nimenomaan ei auta, koska hänen treeneihinsä omat vanhemmat olivat suhtautuneet kielteisesti tai välinpitämättömästi.
Jos jo nyt tuntuu tolta, 5 vuoden päästä olet loppu.
Kumppanisi ei ole sinut menneisyytensä kanssa. Asian käsittely ammattilaisen kanssa voisi tehdä hänelle hyvää.
Jos tilanne jatkuu sinua syyllistävä niin en jäisi sinuna suhteeseen saatika hankkisin perheen lisäystä.