Lapsen kertomus vs. esikoulun näkemys kiusaamisesta

Lapsi on sosiaalinen ja löytää aina leikkikaverin esim. leikkipuistossa. Varhaiskasvatuksessa aiemmin kerrottiin miten on paljon leikkikavereita ja on haluttua seuraa.

Nyt on alkanut puhumaan ettei kukaan leikki ja joskus joutuu olemaan yksin tai leikkiä 'toisen hylkiön' / epäsuositun kanssa. 

Vasussa tästä kyselin ja kiertäen kaartaen muotoiltiin että 'ollaan opeteltu muiden leikkeihin liittymistä' ym. Ennen tässä ei siis ole ollut ongelmaa. Mutta en oikein tiedä kumpaa uskoa, lapsikin voi liioitella tai sitten hänelle jää sitä päivästä mieleen se yksi kerta kun joku sanoo ettei tähän leikkiin nyt pääse.

Pitääkö huolestua ja ketä uskoa?

Lapsi on joskus vähän määräilevää sorttia ja tästä on kotona juteltu paljon. On kyllä kohtelias ja muuten kiltti.