Pitääkö lapsille jättää sukuperintöä?
Olen itse aina ajatellut, että se perintö, jonka minä olen vanhemmiltani saanut kuuluu osin minun lapsilleni. Eli en halua käyttää sitä perintöä itseeni. Käytän sitä perintöä, mutta sijoitan sen asumisen tai kesämökkiin, joka puolestaan tulee jäämään lapsilleni.
Olen luullut, että kaikki toimivat näin, mutta eipä toimikaan. Kaverini on saanut eläessään hieman perintöä, jotain 70-80 000 e. Hän koulutti itseään kalliilla, eli sillä opinto- ja vuorotteluvapaalla, eli hieman leveämmin yms. Kun hän kuolee, ei hänen lapsillaan ole edes hautajaiskuluihin rahaa. Näin 10 vuoden jälkeen.
Kummalla tavalla sinä elät?
Kommentit (42)
Sekä että. Näillä näkymin lapselle on jäämässä enemmän mitä itse sain. Toisaalta osalla mummon perintöä ajattelin tukea opiskelijaa ja aikuistumisen ensiaskelia.
Ei pidä, voi jättää jos haluaa. Näin ainakin itse lapsena koen.
Mieluiten vanhemmat voisivat käyttää suurimman osan omaisuudestaan itseensä viimeisinä vuosinaan - en ole niinpa että perintöjä erityisesti kärkkyisin.
Olen kieltäytynyt isäni perinnöstä, ja lapseni kieltäytyi isänsä perinnöstä.
Jätän hänelle kuitenkin sen verran että saa haudattua minut. Henkivakuutus on.
Kun perittyä omaisuutta on yhtään enemmän, niin kyllä siinä tietty vastuu painaa.
Miksei sitä saisi käyttää itseensä? Elävätkö kaikki vain perintöä varten?
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä, voi jättää jos haluaa. Näin ainakin itse lapsena koen.
Mieluiten vanhemmat voisivat käyttää suurimman osan omaisuudestaan itseensä viimeisinä vuosinaan - en ole niinpa että perintöjä erityisesti kärkkyisin.
Nyt ei kysytty lapsilta, vaan perinnön jättäjältä. Sitten kun olet saanut perintöä, koetko, että voit pistää sen sileäksi vai laitatko eteenpäin omille lapsille?
Lisäisin vielä keskusteluun vieraannutettu ex-lapsi versus oma lapsi?
Jätättekö jotain vapaaehtoisesti vieraannutetuille lapsille? Omille lapsille perinnön jättämisen ymmärrän hyvin. Lapset saavat siitä etua.
Enpä saanut perintöjä. Omille lapsille jää reippaasti ainakin siihen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä saisi käyttää itseensä? Elävätkö kaikki vain perintöä varten?
Saa tietysti käyttää. Jos on pieni perintö, niin eihän sitä välttämättä edes huomaa. Mutta jos suvussa on pitkät perinteet, niin tuntuu aika ikävältä olla juuri se henkilö, joka hassaa kivitalot ja jättää lapsensa puille paljaille.
Ajattelen, että jos minulla on hyvä elintaso, osa siitä kuuluu lapsilleni esimerkiksi siten, että autan koulutuksen tai asunnon hankkimisessa. Miksi sitä omaisuutta kerryttäisi vain itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä keskusteluun vieraannutettu ex-lapsi versus oma lapsi?
Jätättekö jotain vapaaehtoisesti vieraannutetuille lapsille? Omille lapsille perinnön jättämisen ymmärrän hyvin. Lapset saavat siitä etua.
Tarkentaisitko tätä ex-lapsi termiä? Haluaisin omista eroon, joten löytyykö kelan sivuilta esim kaavake jolla irtisanotaan vanhemmuus?
Vierailija kirjoitti:
Lisäisin vielä keskusteluun vieraannutettu ex-lapsi versus oma lapsi?
Jätättekö jotain vapaaehtoisesti vieraannutetuille lapsille? Omille lapsille perinnön jättämisen ymmärrän hyvin. Lapset saavat siitä etua.
Mikä on ex-lapsi? Aikuinen vai mitä tarkoitat?
Lapsi on aina rintaperillinen, ja oikeutettu perintöön, ellei aiheuta vanhempansa kuolemaa tai jätetä perinnöttömäksi painavasta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä saisi käyttää itseensä? Elävätkö kaikki vain perintöä varten?
Samaa ihmettelen itsekin, miksi sitä perintöä pitää säästää ja jättää lapsille jotka sitten säästävät ja jättävät lapsilleen ? Mikä järki siinäkään on ? En ole löytänyt lakipykälää siitä että perintöä olisi pakko jättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä saisi käyttää itseensä? Elävätkö kaikki vain perintöä varten?
Saa tietysti käyttää. Jos on pieni perintö, niin eihän sitä välttämättä edes huomaa. Mutta jos suvussa on pitkät perinteet, niin tuntuu aika ikävältä olla juuri se henkilö, joka hassaa kivitalot ja jättää lapsensa puille paljaille.
Ajattelen, että jos minulla on hyvä elintaso, osa siitä kuuluu lapsilleni esimerkiksi siten, että autan koulutuksen tai asunnon hankkimisessa. Miksi sitä omaisuutta kerryttäisi vain itselleen?
Jos kerryttää itselleen, jää lapsille muutakin kuin se homeinen kylmä kivitalo josta ei pääse eroon
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä, voi jättää jos haluaa. Näin ainakin itse lapsena koen.
Mieluiten vanhemmat voisivat käyttää suurimman osan omaisuudestaan itseensä viimeisinä vuosinaan - en ole niinpa että perintöjä erityisesti kärkkyisin.
Kyse on siitä, onko tämä omaisuus (joka on tullut isovanhemmilta ja kenties vieläkin kauempaa) vanhempien omaisuutta, jos he eivät ole sitä itse hankkineet?
Kai jokainen ajattelee niin, että jos minä tienaan omat rahani, niin saan omat rahani käyttää. Nyt ei puhuta tästä.
Minulla oli kaukainen sukulainen, joka osti kaikki maat yhden järven ympäriltä. Nämä jäi neljälle lapselle, jotka myivät maat mökkitonteiksi. Kolme neljstä lapsesta joivat rahansa. Ei varmaan olisi ollut isäukon tahto.
Olisi kiinnostava tietää, miten ap. varmistaa perinnön siirtyvän seuraavalle sukupolvelle samalla arvolla mitä itse on saanut.
Kun huomioidaan esim. kiinteistön ja rakennusten elinkaari ja ikä, inflaatiot, pörssiromahdukset, hinnan arvon alennukset ja nousut jne.
Esim. joku 70-luvun rivari saattoi olla arvokas vielä 80 tai 90-luvulla, niin sen arvo on nolla tai jopa joutuu maksamaan kymmeniätuhansia, kun se puretaan. Sama kesämökeissä. Kukaan ei niitä osta.
Lähtökohtaisesti kaikki perintö mitä saan, menee lopulta lapsille. Hyvä pitää laittaa kiertämään!
Anoppini peri joskus 2000-alussa maalta okt, jonka arvo oli silloin jotain parisataatuhatta ja nyt sitä ei osta kukaan, eikä edes kukaan vuokraa, vaan on anopilleni pelkkä menoerä, kun maksaa kiinteistöveron ja tiemaksut. Ja kun anopista aika jättää, toivottavasti perintö ei siirry miehelle.
Jälkimmäisellä.
Parasta on kuolla ilman omaisuutta ja parempi vielä jättää velkaakin päälle!
Olen saanut perintöni oikeuden kautta, ei meinaa oo halpaa touhua! Mietein siinä et mikseivät iso- ja vanhempani vaan käyttänyt kaikkia itteensä, ku muksui kumminki oli, ni ei siitä muuta tule ku riitaa ku yks meinaa että hänelle kuuluu kaikki omaisuudet 100 prosenttisesti.