Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia näin hyvä muisti? Muistan lapsuudesta...
09.11.2024 |
Paljon ns turhaa nippelitietoa. Esimerkiksi muistan erään pikkusiskoni luokkakaverin isän koko nimen, vaikka siskoni ei kaveeranut edes tämän kanssa. Pieni kunta ja kuulin kerran nimen ja muistan sen. Siis noin kaukaisen ja turhan nimen minulle muistan. Tunnistan myös tämän miehen vieläkin kasvoista. Muistan myös paljon muita tuollaisia asioita. Tämänkin muistan siis alaluokilta. Joskus 7-9 vuotiaana kuulin hänen nimensä.
Nyt olen pian 40 vuotias. Muistatteko te tällaisia?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuneen varmaan vähän siitä kuinka laajan varaston olet kerännyt talteen. Itsekin muistan, kun olin 2-3v ja näin kissan kävelevän pihalla. Kyllä yksittäisiä turhia juttuja muista ja se on ihan yleistä.
Itse muistan syntymiseni, mitä kukaan ei ikinä usko.
Eiköhän ihan jokainen muista tuollaisia yksittäisiä mitättömiä juttuja. Ihan tavallista. Vaikea sano miksi aivot tallentaa jonkun turhan jutun niin tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Lapsen mieli on erilainen, ja itsekin muistan lapsuudesta useita yksittäisiä "turhia" asioita, joita en todellekaan enää tässä iässä saisi edes halutessani painettua mieleen. Näistä varhaisin minkä pystyn varmuudella sijoittamaan on kolmen vuoden ikään, kun muutimme ja mieleeni on painunut muuttofirman kuorma-auto ja sen kyljessä oleva logo. Mitään muuta en siitä päivästä muista.
Minullekin on jäänyt joitain ihan turhia juttuja muistiin lapsuudestani. Muistan esimerkiksi sellaisen hetken kuinka naapurin rouva esitteli swipen tuoksusuihketta äidilleni ja selitti miten suihke oli vienyt hajun tupakkahuoneesta. Ja muistan kun naapurin lapsen äiti oli tehnyt tiikerikakkua mutta unohtanut laittaa väliin tummaa taikinaa ja hän tarjosi meille tiikerikakkua ilman raitoja. Nämä muistot ovat ajalta kun olin 5-vuotias. Hassua että jokin aivan arkinen tilanne jää mieleen tosi selkeästi ja jokin erityisempi tapahtuma unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä muistan semmoisen lorun kun dricka dricker drack druckit mutta en muista tarkemmin että mihin liittyi
Ihan normaalia. Minä asuin ihan pienenä äidin ja isän kanssa kaupungissa kerrostalossa. Muutimme sieltä pois, kun isäni ja äitini erosivat. Olin silloin vasta 2,5-vuotias. Kun kävin aikuisena äidin kanssa paikassa kerran, näin talon ja sen alakerrassa oli kauppa. Sanoin, että mihin kioski on kadonnut. Äitini hämmästyi, että et sinä voi muistaa kioskia. Sanoin, että tässä kohtaa oli kioski, jossa oli puiset portaat (pari askelmaa) ja kioskin luukku. Äiti ei muistanut niitä rappusia, mutta totta tosiaan, siinä kohdassa oli ollut silloin kioski, kun me asuimme talossa. Käytiin hakemassa siitä maitoa, jos kotona oli maito vähissä ja tehtiin lotto. Minä en ole voinut nähdä kioskista esim. valokuvaa, koska meillä ei ollut kameraa siihen aikaan.
Muistan noilta vuosilta myös sen, kun kävimme syöttämässä sorsia. Kotoa oli kävelymatka paikkaan, jossa oli sorsia. Minulla on täysin selkeä muistikuva siitä, kun heitin sorsille kuivunutta pullaa tai vaaleaa leipää. Pystyn muistamaan jopa ne sorsat, miltä ne näytti. Tuo ei ole voinut tapahtua meidän uudessa kodissa, koska muutimme äidin kanssa läheiseen pikkukaupunkiin, jossa ei ollut vettä lähellä. Äitini ei muista sitä sorsille pullan heittämistä, mutta on mahdollista, että olen käynyt siellä edesmenneen isäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan ekaluokan luokkatoverien nimet, etu ja suku tyyliin ,toki näiden kanssa oli samassa koulussa koko ala-asteen.
Lukiosta en muista koko nimiä tai nimiä kuin muutamalta.
Amk:sta vielä vähemmän.
Ikää 40+
Muisti on outo asia
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan syntymiseni, mitä kukaan ei ikinä usko.
En usko minäkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia muistaa tuollaisia yksittäisiä asioita. Jos kuitenkin muistat ihan" kaiken" niin sitten voidaan puhua erityislahjakkuudesta.
Erityislahjakkailla on aika usein jokin sairaus tai vamma joka tavalla tai toisella on laukaissut lahjakkuuden.
Muistan kaikki meidän puhelinnumerot v 1971 alkaen. Olin tuolloin 5vo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuneen varmaan vähän siitä kuinka laajan varaston olet kerännyt talteen. Itsekin muistan, kun olin 2-3v ja näin kissan kävelevän pihalla. Kyllä yksittäisiä turhia juttuja muista ja se on ihan yleistä.
Ihmisen episodinen muisti ei ole vielä kehuttynyt tuolloin. Siksi taaperoiältä ei ole muistoja.
Minä muistan sen kun opin konttaamaan kun tultiin maalle, ja sen miten ruoho kutitti kasvojani kun konttasin filtin reunan yli. Ja tämä on tosi.
Sinulla voi olla hyvä nimimuisti. Minulla taas on äärimmäisen hyvä numeromuisti. Muistan esimerkiksi sen talon numeron, jossa asuttiin, kun en ollut vielä koulussakaan. Talon A- rapussa oli 13 asuntoa. Asuimme virallisesti ensimmäisessä kerroksessa, koska sisääntulokerros ei ollut asuinkerros. Ulko-oven jälkeen oli rappukäytävä ja rappukäytävän päässä portaikko. Ensimmäiseen kerrokseen piti nousta 15 rappusta.
Muistan myös lankapuhelinnumeroita. Esimerkiksi meidän oman, mummon, sedän ja naapurin lankapuhelinnumerot muistan edelleen. En ole kyseisen naapurin numeroa tarvinnut sen jälkeen kun muutettiin sieltä pois, eli siihen numeroon olen soittanut viimeksi 6-7-vuotiaana. Ihan turha tieto.
Täytän itse kohta 50 vuotta, ja välillä kaikki numerot päässä ärsyttävät. Muistan myös kellonaikoja, jolloin jotain on tapahtunut. Sen täytyy liittyä jollain tavalla numeromuistiin. Tiedän tarkan kellonajan, jolloin suudeltiin mieheni kanssa ensimmäistä kertaa, ja siitä on aikaa yli 28 vuotta. Kello oli 01.20. Tasan, ei minuuttiakaan yli. Muistan myös kellonajan, jolloin minut vietiin synnyttämään kohtuun kuollutta vauvaani. Sitä en tiedä, moneltako hän syntyi, mutta muistan sairaalan kellosta tasan sen ajan, jolloin sairaalasängyllä minua lähdettiin työntämään pitkin käytävää saliin. Kello oli 16.57. Siitä on aikaa 13 vuotta, 1 kuukausi ja 19 päivää.
Minun numeromuistini on yhteydessä muistoihin. En pysty opettelemaan ulkoa piin likiarvoa satojen desimaalien tarkkuudella, koska se ei linkity elämäntapahtumiin. Sen sijaan pystyn palauttamaan mieleen joitakin säälukemia sellaiselta päivältä, joka on ollut minulle tärkeä. Esim. 22.12.2014 oli kova pakkanen vuodenaikaan nähden: 23 astetta. Muutama päivä myöhemmin pakkanen kiristyi 27 asteeseen. Autoni akku jäätyi. Nuorimmalla lapsella oli keuhkokuume, jonka takia kävimme sairaalassa 22.12. ja uudestaan olisi pitänyt päästä muutaman päivän päästä, kontrolliin, ja taksi piti tilata. Taksi maksoi 39,60€. Senkin muistan. En muista eilisestä kauppareissusta, paljonko meni rahaa ostoksiin, mutta tuon taksin hinnan lähes 10 vuoden takaa muistan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuneen varmaan vähän siitä kuinka laajan varaston olet kerännyt talteen. Itsekin muistan, kun olin 2-3v ja näin kissan kävelevän pihalla. Kyllä yksittäisiä turhia juttuja muista ja se on ihan yleistä.
Ihmisen episodinen muisti ei ole vielä kehuttynyt tuolloin. Siksi taaperoiältä ei ole muistoja.
Ei ole kysy muistista vaan itse asiassa muistivarastosta muiston palauttamisesta. Yksilölliset erot ovat hyvin suuria, kuinka muisti toimii. Olen itse hypnoosissa kertonut tapahtuman, joka tapahtui ennen 3-vuotispäivääni. Se on sellainen asia, jota minulle ei ole kukaan puhunut ikinä. Olen löytänyt silloin ihmisen kuolleena, mikä ilmeisesti aiheuttanut alitajuista pelkoa samanlaisia paikkoja kohtaan. Hypnoosissa mentiin syntyjuurille, milloin muistan ensimmäisen kerran tunteneeni pelkoa sellaista paikkaa kohtaan. Olen nähnyt kuolleen ihmisen ja pelästynyt. Tämä on tosiaan tapahtunut, mutta en ole pystynyt kielellisesti kertomaan, mitä näin. Sen ihmisen on löytänyt kuolleena samana päivänä myöhemmin aikuinen ihminen, ja kuolema ei ollut luonnollisista syistä. Siellä on ollut verta. Olen pystynyt myöhemmin varmentamaan, että kyllä, sinä päivänä löytyi ruumis juuri täsmälleen siitä paikasta, jonka olen hypnoosissa kertonut, ja minä olen ollut niihin aikoihin itkuinen ja ahdistunut. Äitini ei muista päivää, jolloin olen ollut hyvin itkuinen ja ahdistunut, mutta olen juossut sisälle kotiin, ja sitä ahdistuneisuutta on ollut monta päivää, ilman että vanhemmat on tienneet, mikä minulla on hätänä. Hyvin pienillekin lapsille voi jäädä traumaattisia muistoja, jo ennen kuin kielellisistä valmiuksiltaan pystyy kokemuksia kertomaan.
Eikös kaikki muista turhia asioita? Muisto tulee jostain, jokin ärsyke laukaisee. Meillähän on valtava määrä tietoa, jota vaan ei saa laivetris esiin. Minun mummulla ja vaarilla oli Helmi-niminen vasikka. Se tuli yhtäkkiä jostain muistojen syövereistä mieleen, kun mummu kuoli ja luun kuolinilmoituksia. Samassa lehdessä oli jonkun Helmin kuolinilmoitus, ja silloin muistin sen vasikan. Nimen lisäksi tuli mieleen, että se oli pienin ja heikoin sen kesän valikoista. Olin sinä kesänä 1. luokan jälkeen paljon mummun ja vaarin luona, ja vaikka oli muitakin vasikoita, jostain syystä sen Helmin nimi on jäänyt mieleen. Mahdollisesti se lähti teuraaksi syksyllä tai seuraavana keväänä, koska olen melko varma, että en nähnyt sitä enää seuraavana kesänä.
Mun 90-vuotias mutsi saattaa muistaa valokuvantarkasti tilanteita ja kokonaisia tapahtumia 30-luvulta asti. Hänellä on tähän joku synnynnäinen kyky. Minulla ei ole tällaista. Hän muutenkin kiinnittää usein huomiota kaikenlaisiin yksityiskohtiin joita en itse edes huomaa.
Mutta tuollsinen kyky ei ole pelkästään hyvä, voi välillä vähän häntä itseäänkin rasittaa.
On ihan normaalia muistaa tuollaisia yksittäisiä asioita. Jos kuitenkin muistat ihan" kaiken" niin sitten voidaan puhua erityislahjakkuudesta.