Antakaas mammat vähän käytösohjeita perhekerhoon!

Seuraan kyllä taustalla, ja olen valmis puuttumaan( Kerhossamme on aika pieniä vauvojakin lattialla pyörimässä. ), jos tarve, mutta annan lapsen leikkiä muiden kanssa vapaasti. Itse seurustelen muiden vanhempien/ ohjaajien kanssa tai ihan vaan olen ja katselen hissukseen. Harvoin leikin kerhossa lapsen kanssa, koska siellä riittää seuraa muutenkin, mitä kotona ei ole, kun hän on ainoa lapsemme, poika.

Meidän kerhossa voi ohjaajaa pyytää katsomaan hetken lastaan. Ja jos joku vanhempi on oikein tuttu, niin pyydetään toisiamme.

Tuli mieleen, mitä teidän perhekerhoissanne ohjaajat tekevät? Mikä heidän roolinsa on?



Meidän seurakunnan perhekerhossa on kaksi palkattua ohjaajaa (plus kolmas työntekijä, joka juttelee kahvittelutilassa niiden muutaman äidin kanssa, jotka ovat siellä). Tarkoitus olisi, että ohjaajat ohjaisivat lapsia ja leikkisivät heidän kanssaan, jotta äidit voisivat keskittyä toistensa kanssa juttelemiseen. Pieni maalaispaikkakunta, jossa äitiseuraa ei useimmilla ole ihan naapurissa, joten seurakunta on tällaisen hyvän palvelun tarjonnut.. Ennen tämä on ollutkin näin. Nykyisin kuitenkin ohjaajat eivät tee mitään muuta kuin istuvat sen puolitoista tuntia. (Aluksi on hartaus ja kahvit.) Vanhempien kanssa juttelevat, ja keskenään, mutta lapsiin eivät ota mitään kontaktia. Eli tappavat aikaa.. Toinen pitää aina alkuhartauden, toinen ei tee sitäkään. Äidit siivoavat jäljet lopuksi, ja äkkiähän se sujuukin porukalla.



Tuo ohjaajien passiivisuus on ruvennut harmittamaan, koska toinen lapsistani on on ujo ja olisi mukava, jos perhekerhossa syntyisi ystävällinen suhde ohjaajiin. Lapsella on tietenkin läheisiä aikuisia ja lapsia, kavereita, joiden kanssa vietämme aikaa, mutta saisi kontakteja olla enemmänkin. Olen kertonut tilanteesta ohjaajille ja pyytänyt useamman kerran, että he juttelisivat lapselle ja menisivät leikkimään hänen kanssaan.



Mielestäni olisi ohjaajien työtä jutella lapsille ja auttaa heitä esim. askartelussa pyydettäessä tai vaikka pyytämättäkin. Usein äidit auttavat lapsiaan ja toisten lapsia. Tämähän on tietenkin ok, mutta joskus ärsyttää, kun joku kaksivuotias pyytää apua vaikka muovailuvahan kaulitsemiseen ja ohjaajat vain istuvat eivätkä "näe" mitään.. Siis kun seurakunta on kuvannut kerhon olevan sellainen, että ohjaajat huolehtivat lapsista perhekerhon ajan. Ihan pienet tietenkin tarvitsevat äidin, ja isommat pärjäävät keskenään, mutta pari-kolmevuotiaille ohjaajan aktiivisuus olisi usein tarpeen. Ohjaajat ovat seurakunnan työntekijöitä. Kaksi ohjaajaa istumassa ja katsomassa, kun noin 6 - 8 lasta leikkii keskenään ja äitien kanssa, voisi työajan fiksumminkin käyttää..



Kerho on silti kiva, en sitä tarkoita. Olen vain ihmetellyt, mikä ohjaajien rooli yleensä on. Meidän seurakunnassamme sen pitäisi olla erilainen, srk:n oman kuvauksen mukaan, mutta ehkä se muualla on juuri tuo, sivusta seuraaminen. Tietenkin vapaaehtoisten vetämissä perhekahviloissa ym. onkin tarkoitus, että ohjaajalla ei ole mitään aktiivista roolia.

millaisesta perhekerhosta on kyse?? kerta viikkoon vai useammin, mä olen itse meinaan käynyt joissan lasten kanssa mutta ne varmaan vaihtelee paikkakunnittain?? nää on olleet ihan kaupungin järjestämiä hengauspaikkoja. Ja joo, olen mä aluksi katsonut vähän mun pojan perään ettei nyt ihan hoopo ole kun on aika villi. Ja siinä samassa vähän tarkkaillut muiden äitien reaktoioita, mutta aika nopeesti lapsi löysi ne omat leikkikaverit joiden kanssa meni ok. Joskus tapeltiin esim lelusta mutta ei siinä sen kummempaa. Mutta onhan siinä eroja esim miten äidit puhuvat lapsilleen, miten toruvat jne..



seuraile vähän tilannetta ns ulkopuolisena aluksi en osaa muuta suositella.